12.7.08 La Rovaniemen maraton (nro. 139) (Matti Teirikko)
Tämä maraton oli vasta toinen maraton minulle tänä vuonna. Jalkavaivojen takia en ollut voinut juosta keväällä ja Oulu-maratonin juoksin harjoittelematta. Nyt olin kuitenkin voinut juosta kesäkuussa 340 kilometriä ja heinäkuussa oli sama tahti jatkunut. Olimme aikeissa lähteä jo perjantaina Riitan kanssa asuntoautolla Olisimme käyneet Ikeassa Haaparannalla ja reissuun olisi täten kulunut kaksi yötä. Kuitenkin vieraita tuli sen verran viikonvaihteessa, että tällainen matka piti perua. Itse en maratonia halunnut perua, vaan aioin lähteä yksin matkaan. Soittelin kuitenkin torstaina Takalahden Paavolle ja lähdimme sitten lauantaiaamuna porukkakyydillä kohti Rovaniemeä. Mukana olivat Takalahden Paavo, Kokkosen Ari, Pietilän Markku, Hannin Eero ja minä.
Aamulla Paavo haki ensin minut. Sitten haimme muut ja läksimme kohti Rovaniemeä. Kelo oli Raksilassa siinä varttia yli kymmenen. Ajoimme pysähtymättä aina Keminmaalle, jossa pysähdyimme kahville. Sieltä jatkoimme Rovaniemelle, jossa olimme siinä puoli kahden aikaan. Kilpailukeskus oli hotelli Santa Claus. Se on keskellä Rovaniemen kaupunkia. Emme tahtoneet päästä parkkipaikalle teiden yksisuuntaisuuksien vuoksi. Lopulta pääsimme hotellin eteen olevalle maksulliselle parkkipaikalle. Otimme kassit mukaamme ja suuntasimme kohti hotellia. Kilpailukansliasta alakerrasta haimme numerolappumme ja menimme pukuhuoneeseen. Se oli alakerrassa oleva tilava kabinetti. Minulla oli 100+ paita päällä ja toimistohenkilö tunnisti paidastani heti oman sarjani, joka oli 100+. Vessassa oli aikamoinen jonotus, kuten yleensäkin ennen maratonin lähtöä. Istuskelin pukuhuoneessa ja kävin sitten lähtöpaikalla Jätkänsillalla. Se oli noin puolen kilometrin päässä hotellista.
Siinä varttia vaille kolme hipsuttelin sitten lähtöpaikalle, jossa oli täysi show menossa juontajan taholta. Juoksijoita oli 750 eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Puolimaratoonarit olivat suurena enemmistönä kilpailussa. Se matka näyttääkin suosituimmalta matkalta nykyään. Lähtölaukauksen pamahdettua suuri porukka lähti liikkeelle. Alussa oli sen verran tungosta, että ensimmäisen kilometrin väliaikani oli noin viisi ja puoli minuuttia. Vauhdiksi olimme suunnitelleet Henryn kanssa noin 4,50 kilometrillä. No muutaman kilometrin kuluttua olinkin sitten suunnitellussa matkavauhdissa.
Jätkänsillan jälkeen reitti kulki toisen sillan kautta Ounasjoen pohjoispuolelle. Sieltä matka jatkui itään. Aurinko paistoi koko juoksun ajan kuumasti ja toivoin sen menevän välillä pilveenkin, mutta harvoin pilvi meni auringon eteen. Oli siis jokseenkin raskas juosta. Kääntöpaikka oli siinä kahdeksan kilometrin kohdalla. Siinä saattoi nähdä edellä olevat ja jäljessä tulevat. Maratonklubilaisista aivan kärkiporukoitten takana juoksivat Hännisen Markku ja Pölläsen Simo. Sen jälkeen oli muutaman sadan metrin päässä Kokkosen Ari. Hannin Eero oli myös edessäni, vaikka en häntä ehtinyt nähdä. Kokomaratoonareista oli jäljessäni muutaman minuutin Takalahden Paavo ja Paukkerin Heikki. Pietilän Markkua ja Pulkkisen Keijoa en myöskään havainnut. Keijo oli kuitenkin edelläni ja Markku jäljessäni. Kempeleen Maratonklubi oli siis hienosti edustettuna Rovaniemellä ja menestys seurallamme olikin mainio.
Väliaikakontrollini alussa oli kymmenen kilometrin kohta ja 14 kilometrin kohta. Kympin väliaika oli 48 minuuttia ja neljäntoista oli 68 minuuttia. Normaalisti kykenen pitämään tällaisen vauhdin suunnilleen loppuun saakka, mutta tänään en siinä onnistunut. Joen ylityksen jälkeen moni kanssajuoksija tuntui hyytyvän. He olivat puolimaratoonareita. Numerolapusta erottui matkan pituus. Sininen yläreuna tarkoitti puolimaratonia ja punainen kokomaratonia. Reitti kulki Pohjanhovin kohdalla joen puolella olevaa tietä. Se oli tuttua reittiä minullekin, sillä olinhan niin monta kertaa aikaisemminkin juossut täällä, mutta eri reitillä.
Puolivälin väliaika oli 1.41. Se merkitsi vauhdin tippuneen enkä enää juuri sen jälkeen kelloa vilkuillutkaan, vaan juoksin omaa vauhtiani. Kolmen maratoonarin porukassa juoksin noin 28 kilometriin ja sitten jättäydyin heistä päästäkseni kunnialla maaliin. "Päävastustajani" Takalahden Paavo oli kääntöpaikalla minusta jäljessä kuusi minuuttia. Ajattelin saavani nyt Paavon päänahan ja niinhän siinä sitten kävikin. Paavo sai minua kiinni kolme minuuttia loppumatkalla.
Maaliin tullessa Kuuluttaja hehkutti minun yli sataa maratoniani ja voittoa sarjassani. Olinkin tyytyväinen aikaani, joka oli 3,41. Se oli merkki siitä, että kunto alkaa hiljalleen palautua entiselleen. Vielä olen kuitenkin jäljessä viime vuodesta 22 minuuttia.
Maratonklubilla oli syytä iloita onnistuneesta kilpailusta. Palkintojenjakotilaisuudessa Loordi aukiolla seuran menestys näkyi. Kokomaratonilla Takalahden Paavo oli sarjassa 60 - vuotiaat toinen (3.43), minä voitin yli 100 maratonia juosseitten sarjan. Sain Marttinin puukkotehtaan puukkosetin sekä komean pytyn, jossa luki:"100+ nopein mies." Paukkerin Heikki oli kolmas samassa sarjassa. Hänen aikansa oli 3.53. Kaikkia aikoja en kuitenkaan muista tarkasti, koska tuloksia ei tätä kirjoittaessani ole vielä tullut. Puolimaratonilla mitalisaalis oli hyvä. Sarjassa M55 voittaja oli Hännisen Markku ja M65 voittaja oli Hannin Eero (1.38). Pölläsen Simo ja Kokkosen Ari juoksivat myös hyvin, mutta mitaleille he eivät juosseet. Myöskään Pulkkisen Keijo ja Pietilän Markku eivät nousseet kolmen parhaan joukkoon, mutta juoksivat hyvin.
Jotenkin näyttää joistakin maratoneista tulevan seuramme nimikkomaratoneja, jonne osallistuu paljon juoksijoitamme. Omasta mielestäni sellaisia ovat olleet Kyrönjoki, Oulu, Rovaniemi ja Levi. Usein olemme olleet suuremmalla joukolla myös Forssassa ja Toholammilla. Juttelinkin Paavon kanssa siitä, että voisimme yhdessä päättää suosikkimaratoneistamme ja lähtisimme sitten niihin porukkakyydeillä.
Tämänkertainen porukkamme oli huippuluokkaa kaikin puolin. Matka sujui rattoisasti jutellen ja kilpailupaikalla edustimme seuraamme mallikelpoisesti. Esimerkiksi Hännisen Markun loikka palkintopallille oli näyttävän lennokas jne.
Omasta mielestäni tämä maratonmatka oli kuin ennen vanhaan seuramme maratonmatkalla. Muistan esimerkiksi 80 - luvulla matkan Jyväskylään Finlandia maratonille. Jämsän Henry söi vielä Lintulahden huoltoasemalla ennen Jyväskylää pihviaterian meidän muiden äimistellessä hänen tankkaustaan. Muhosen Mauri kävi tupakalla joka taukopaikalla ja menihän se paluumatkalla pakoputkikin Maurin Saabista... Kuitenkin tällaiset porukkamatkat ovat suola maratoonarin elämässä.
vierailija 24.3.2009 jälkeen.