2.8.08 Kuusaan maraton (Matti Teirikko)
Kuusaan maraton ei loppunut sittenkään koulun lakkauttamiseen. Kuusaan kylätoimikunta sai ostetuksi lakkautetun koulun ja siitä tuli Kuusaan kylätalo. Se on elinkelpoinen kylä noin kymmenen kilometrin päässä Haapajärven kaupungista. Koko kylä oli kokoontunut kyläjuhlille koulun pihalle.
Kuusaan maraton on tullut kuuluisaksi hyvistä järjestelyistään. Jo pihalle opastus oli mallikelpoista. Huomioliiveissään olevat oppaat viittoivat sopivan parkkipaikan. Maraton alkoi kello 14. Olin kotoa lähtenyt vasta kello 11.15 ja kuvittelin minulle tulevan kiire. Kuvitelma oli väärä, sillä olin perillä jo ennen yhtä. Aurinko paistoi ja muutenkin tunnelma koulun pihalla oli leppoisa.
Paljon tuttuja en nähnyt, mutta sitten tulivat Karjalan miehet. Sallinen, Hassinen ja yksi Liperistä tullut juoksija olivat tuttuja. Meninkin juttelemaan poikien kanssa. Siltalan Pentti juoksee sarjassa M55 ja Hassisen Risto sarjassa M65. Niitä sarjoja täällä ei ollut. Juoksin itse sarjassa M60. Hassisen Risto juoksi samassa sarjassa. Hän oli parantunut polvivaivastaan ja teki tämän maratonin tyhjennysharjoituksena Helsinki City maratonia varten. Risto juoksikin hyvin ja hän voitti sarjamme ajallaan 3.20. Itse en ole vielä täysin kuntoutunut kevään vammastani ja kestävyys ei kestänyt ihan loppuun saakka. Aikani oli kuitenkin minua tyydyttävä 3.37. Siltasen Pentti hävisi myös muutamalla minuutilla Hassisen Ristolle.
Yksi hyvä kaveri ei ollut paikalla. Hän on Ryhäsen Pertti Enosta. Sain kuitenkin Pentiltä hänen puhelinnumeronsa. Soitinkin heti Pertille. Hän sanoi "laiskistuneensa" maratonien juoksemisessa. Pertti on muuten juossut yli 500 maratonia, että se siitä laiskuudesta. Tänä kesänä Pertti on juossut "vain" kuusi maratonia. Hassisen Risto on juossut yli kolmesataa ja Sallisen Pentti yli 200 maratonia. Pertti ei ollut lähtenyt tänne Kuusaaseen, mutta oli tänä aamuna jo kävellyt puolimaratonin sauvojen kanssa ja oli ollut mustikassa vaimonsa kanssa. Olivat saaneet vain 15 litraa, kun mustikoita on Karjalassa tänä vuonna vähän. Lupasimme olla enemmin yhteyksissä Pertin kanssa. Minulla on hänen mailiosoitteensa, joten tämäkin juttu mennee perille Enoon.
Pukuhuoneena oli koulun juhlasalista johtava ovi pukuhuoneeseen. Tämä suihkuhuone oli ahdas ja märkä. Juhlasalissa oli ilmoittautuminen. Siellä oli aika paljon väkeä ja kymmenkunta venäjänkielistä nuorta. He olivat fiksun näköistä porukkaa. Saatoinkin jättää laukkuni maratonin ajaksi juhlasaliin eikä tarvinnut pelätä, että joku penkoisi laukkuani. Ainoa tärkeä esine laukussa olivat auton avaimet. Niitähän ei voi säilyttää autossa lukkojen takana.
Juttelin vielä ennen lähtöä hyvän ystäväni Viita-ahon Matin kanssa. Hän on kova kilpakumppanini. Meillä voitot ovat menneet ristiin, mutta se ei ole ystävyyttämme murentanut. Matti asuu Lappajärvellä. Lähtöviivalle kokoontui viittä minuuttia aikaisemmin hieman yli sata juoksijaa.
Lähtölaukaus ammuttiin haulikolla, kuten aikaisempina vuosinakin. Lähtö tapahtui päinvastaiseen suuntaan kuin juoksusuunta. Matka tasattiin siten. Muutaman sadan metrin jälkeen kierrettiin pylväs ja matka jatkui oikeaan suuntaan. Hassisen Risto lähti lujaa vauhtia juoksemaan. Jäin hänestä kääntöpaikan jälkeen noin 50 metriä. Kohta puolimaratoonarit kääntyivät järven ympäri johtavalle soratielle ja me kokomaratoonarit jatkoimme matkaa noin neljä kilometriä Haapajärvelle päin. Kohta kuului askeleet takaani ja Sallisen Pentti tuli viereeni juoksemaan. Hän arveli vauhdin olevan turhan lujaa. Se oli kahden kilometrin kohdalla 9.20 ja sitten vielä vähän kovenikin. Otimme Riston kiinni ja jatkoimme kolmistaan matkaa. Risto antoi tietä eikä halunnut johtaa porukkaa. Pentti meni kärkeen ja arveli vauhdin kovenevan siitä johtuen. Hän olisi halunnut olla Riston perässä ainakin ensimmäisen kierroksen. Maratonhan juostaan täällä kolmena kierroksena. Yhden kierroksen matka on siis noin 14 kilometriä. Ensimmäisellä juottopaikalla noin viiden kilometrin kohdalla pysähdyin juomaan, kuten tapanani on. Pentti siemaisi kulauksen urheilujuomaa, mutta Risto jatkoi matkaa suoraan. Hänellä oli oma juomapullo selän päällä. Hän käänsi juomavyön etupuolelle ja joi juostessaan hieman pullostaan. Juomapaikan jälkeen jäin pojista suosiolla. Aloin juosta omaa juoksuani, sillä tiesin, että en jaksaisi loppuun asti sitä vauhtia.
Nyt oli aikaa sitten katsella vähän ympärilleen. Tämä oli sama tie, jossa lehmät vauhkoontuivat kolme vuotta sitten juoksijoista. Siinä sitten juostiin lehmien takana, kunnes isäntä sai ne pyörällä kiinni ja käännytti ne takaisin kotinavettaan. Lehmätiloja onkin tien varressa useita. Lehmän virtsan haju monessa paikassa ei hivele ainakaan minun hajunystyröitäni. Tien varrella kasvoi myös jättiputkia paljon. Nehän ovat myrkyllisiä kasveja, jotka ottavat muilta kasveilta elintilan. Lupiineja ei sen sijaan reitin varrella näkynyt. Myös inisijöitä eli kärpäsiä ja muita ötököitä oli tien varrella aika paljon. Suu auki ei voinut juosta, koska joku itikka voisi lentää suoraan kurkkuun.
Olin ottanut aikatarkkailupisteikseni kympin, neljätoista, kaksikymmentä, puolimaraton ja 28 kilometriä. Kympin väliaika oli 47 minuuttia. Se oli mielestäni sopivaa vauhtia. Takalenkillä järven toisella puolen oli kolme juottopaikkaa. Ne olivat hyviä. Erityisesti selkeät merkinnät juoman laadusta olivat hyviä. Urheilujuomana Kuusaassa käytetään appelsiininmakuista Dexal Light - juomaa. Reitti on alussa loivaa myötälettä, mutta toisen juomapaikan jälkeen tie alkaa nousta ja lievää ja sitten jyrkkää ylämäkeä on monen kilometrin matkalla. No reitti on vaihteleva eikä sitä voi moittiakaan. Ensimmäinen kierros sujui ihan hyvin. Sallisen Pentti näkyi edessäni ja siellä puskan puolellakin hän joutui käymään, kuten ennen juoksua arvelinkin. 14 kilometrin väliaika oli 67 minuuttia. Tasaisella vauhdilla se olisi merkinnyt 3.21 loppuaikaa.
Toiselle kierrokselle lähdettyäni kuulutus kertoi sijoitukseni olevan sarjassani toinen. Hassisen Ristoa ja Penttiä ei juuri edelläni enää näkynyt ja niin päätinkin unohtaa heidät ja juosta omaa juoksuani. Joka juottopaikan käytin hyväkseni. Ilma oli lähdön aikaan aurinkoinen ja aika kuuma, mutta olin katsellut taivaalle ennen lähtöä. Siellä näkyi mustia pilviä ja sen vuoksi vaihdoin ennen lähtöä hihattoman paidan hihalliseen. Se oli ihan oikea ratkaisu, sillä joitakin sadepisaroita satoi ja aurinko häipyi pilvien taakse. Järven takana juottopaikalla kyselin jo ihmisiltä, että tuleeko aika pitkäksi siinä seisoskellessa. Ei kuulemma tule, kun on mukava katsella ihmisiä, jotka tuolla tavalla rääkkäävät itseään. Yksi ajeli pyörällä juoksijan rinnalla, kun ohitin heidät. Kysyin pyöräilijältä, että väsyttääkö. Hän sanoi kannustavansa juoksijaa loppuun saakka. Meinasin sanoa hänelle, että kannustaminen saattaa olla vaarallista. Juoksija voi nimittäin yrittää liikaa ja sen seurauksena on keskeyttäminen. No eihän se ole minun asiani neuvoa ketään. Hyvä, että itse pääsen maaliin saakka. Toinen kierros sujui ihan leppoisissa merkeissä. Juttelin ihmisten kanssa juomapaikoilla, tarkkailin ympäristöä ja kuuntelin luontoa. Sähköpaimenen tikityskin oli kuuluvaa, kun sen ohitti. Pääskysiä oli mielestäni paljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina.
Järven takana on kahdenkympin merkki. Se meni aikaan 95 minuuttia ja puolimaratonin merkin ohitin ylämäessä ajassa 1.40. Vauhti oli siis pysynyt samana. Juoksin koko ajan samaa vauhtia kuin entisinä vuosinakin. Nyt arvelin kuitenkin toisen puoliskon vievän aikaa huomattavasti enemmän ja niin sitten kävikin. Juoksijoita kokomaratonilla oli niin vähän tai ne juoksivat hitaammin, että sai juosta ihan omassa yksinäisyydessään. Juottopaikan poikakin oli vielä hyvällä tuulella poimiessaan mukeja tien varresta. Jos jotain korjaamisen varaa toivoisi muuten niin täydelliselle Kuusaan maratonille, se olisi pienoinen kannustaminen juottoporukoiden taholta. Ehkä voisi ojentaa mukiakin juoksijalle. No täällä asuvat ihmiset eivät ole niin extrovertteja, kuin esimerkiksi jossain Savossa tai Varsinais-Suomessa. 28 kilometrin merkkipaalulla olin ajassa 2.18. Vauhti oli siis jo hidastunut, mutta ei kuitenkaan kovin paljon. Loppuaika olisi tällä keskivauhdilla siis 3.27.
Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä kuuluttaja sanoi minun olevan jäljessä Ristoa kuusi minuuttia. Ohitin heti kolmannen kierroksen alussa pari juoksijaa. Heidän menonsa oli hidasta. Valkopaitaiselta ja hikiseltä mieheltä kysyin, että onko hän kolmannella kierroksella. Sanoi olevansa. Pikkuisen säälitti, koska hän oli niin väsynyt. Jonkun matkan kuluttua siinä 35 kilometrin kohdalla minut ohitti nuori mies. Hän juoksi mielestäni hyvin tasapainoisesti. Kannustin häntä jatkamaan loppuun asti siten. Sanoin hänen tyylinsä olevan hyvä. Hän sanoi, ettei uskalla juosta kovempaa. Hänen jalkansa olivat puutuneet. Samoin olivat muuten minunkin jalkani. Lihasten fleksibiliteetti oli tipotiessään. No se tuntemus minulla on ollut maratonien lopussa tänä vuonna joka maratonilla. lieneekö kilometrien puute harjoittelemisessa syynä? No ehkäpä ensi tiistaina alkava "korkean paikan leiri" Bulgariassa korjaa tätä kilometrien puutetta? Tarkoituksena on juosta joka päivä vähintään kolme tuntia. Kirjoittelen sitten reilun viikon päästä matkakertomukseni ja lähettelen sen sitten.
Vauhti hidastui selvästi lopussa ja viimeiset neljä kilometriä olivatkin sitten "Via Dolorosaa". Maaliin pääsin kuitenkin kutakuinkin hyvin. Maalipaikalla kuuluttaja kertoi minun tulleen toiseksi. No saa olla tyytyväinen aikaan ja sijoituksella ei niin ole väliä. Kävelin voipuneena suihkuhuoneeseen, joka oli täynnä vesihöyryä ja vettä oli levinnyt koko lattialle. Hassinen ja Siltanen olivat siellä jo suihkussa. Juttelimme niitä näitä. Risto kyseli Paukkerin Heikistä. Pentti sanoi hänellä olevan matkaa Enoon 360 kilometriä. Minun matkanihan ei ollut kuin reilut sata kilometriä.
Lihakeitto oli tarjolla juoksijoilla juoksun jälkeen. Se maistuikin hyvin. Sen jälkeen olikin palkintojen jako. Kolmanneksi sarjassani tuli turkulainen suunnistaja. Hän esitteli minulle "matkailuautonsa". Se oli vanha pakettiauto, jonka tavaratilassa oli patja ja makuupussi. Viime yön hän oli viettänyt Nivalassa. Sanoi lämpöä yöllä olleen kolme astetta. Huuru oli vain hengityksestä noussut aamulla, kun hän oli noussut ylös. Makuupussissa voi hänen mukaansa yöpyä jopa 19 asteen pakkasessa. Hän oli suunnistaja, joka on tottunut liikkumaan ympäri Suomen kilpailuissa. Hänen seuransa on Turun Suunnistajat. Palkinnoksi sain isohkon pytyn ja säämittarin, jossa näkyy lämpö, kosteus päiväys kellonaika ja jopa tuleva sää. Samoin siinä näkyy kuu. Tällä hetkellä näkyy olevan täysikuu.
Kuusaan maraton on hieno maraton. Taisin olla ainoa pohjoisen suunnasta tuleva maratoonari. Missähän ne muut olivat? Kisan järjestäjille suurkiitos hienosta maratonista. On mahtavaa kuulla esimerkiksi uudelle kierrokselle lähtiessään monesko on sarjassaan ja paljonko on jäljessä edellistä. Ruokailu maratoonareille kilpailun jälkeen palauttaa hienosti energiatasapainoa. Minun ruokahaluni on maratonin jälkeen pohjaton. Söin ajaessani kotiin vielä kolme banaania ja neljä klementiiniä. Riitta oli laittanut vielä kotona pihviaterian salaatin kera. Nekin menivät sujuvasti alas. Suihkuoloihin toivoisin kyllä parannusta, mutta ei se mikään kynnyskysymys ole. Samoin ystävälliset ja avuliaat Kuusaan kyläläiset tekivät minuun positiivisen vaikutuksen. Ei ihme, että Kuusaan maraton on valittu suomen hienoimmaksi maalaismaratoniksi Juoksija lehdessä.
vierailija 24.3.2009 jälkeen.