Kempeleen MaratonKlubi

Bulgaria Sunny Beach hotelli Poseidon 5 - 12.8 (Matti Teirikko)

Eilen tiistaina lähtö sujui erityisen hyvin Oulunsalon lentokentältä. Kone lähti 10 minuuttia aikaisemmin kuin aikataulu osoitti. Koneen lähtöaika oli 18.30. Burgasin kentällä olimme puoli tuntia etuajassa eli puoli kymmeneltä. Sen jälkeen kaikki ei sujunutkaan ihan niin sujuvasti.

Matkalaukkuja sai odottaa hihnalta vaikka kuinka kauan. Kun ne vihdoin tulivat, oli aikaa kulunut jo melko paljon. Linja-auto oli lähtiessä myöhässä ja hotellilla olimme vasta kello 23.30. Auton olisi pitänyt olla hotellilla jo tuntia aikaisemmin. Muuten kaikki sujui kuitenkin hyvin. Istuskelin parvekkeella vielä yömyöhään, koska olin niin suunnitellutkin jo kotona. Piti katsella vähän yöelämää turvallisesta parvekenäkymästä. Mitään kovin vilkasta ei kuitenkaan ollut. Nukkumaan menin noin kello yksi. Ehkä keskiviikkoyö ehkä ollutkaan kaikkein vilkkaimpia siellä.

Tänään keskiviikkona heräsin myöhään. Kello oli jo puoli yhdeksän, kun kuulin Riitan tekstiviestin kilahtavan puhelimessa. Nousin silloin ylös ja kävin parvekkeella. Siellä oli jo aamulla yllättävän lämmintä. Mittari näytti 28 astetta. Kävin respassa lunastamassa safetyboxin. Se oli mielestäni aika kallis, kun se maksoi 49 levaa, eli noin 25 euroa. Matkaopas oli kuitenkin kehottanut vuokraamaan boxin ja niin sitten teinkin. Poika tuli respasta laittamaan boxin kuntoon ja hyvin se toimiikin. Siihen piti laittaa kolme numeroa ja sitten painaa B kirjainta. Olisin voinut mielestäni näin jälkikäteen ajateltuna jättää sen turvaboxin vuokraamattakin, mutta varmuus on aina parasta. Esimerkiksi eräänä aamuna yksi matkailija oli respassa hyvin vihainen. Hän oli jättänyt matkalaukun vähän yli tunniksi huoneeseen. Laukussa oli koodilukitus. Sillä aikaa, kun hän oli poissa, koodi oli sekoitettu ja hän ei saanut laukkuaan auki. Vain siivoojat olivat käyneet huoneessa.

Matkaopas oli varoittanut autossa myös taskuvarkaista, kukkamyyjistä, rahan vaihtajista ja pankkiautomaateista. Pankkiautomaateista oli kopioitu magneettinauha ja urkittu salasana. Ainoa luotettava vaihtopaikka olisi Crown. Kävinkin viimeisenä päivänä sellaisessa Crown paikassa, kun minulle oli jäänyt taskuun ylimääräisiä levoja. Levojen vaihtaminen euroihin ei onnistunutkaan. Samoin minulla oli toinenkin seteliongelma. Yhdessä 20 levan setelissä oli punainen isohko tahra. Myyjä ei huolinut seteliä, vaan sanoi ainoastaan pankin vaihtavan sen puhtaaseen. Niinpä viimeisen päivän ohjelmassani olikin Aktia pankissa vieraileminen. Se vierailu olikin elämys. Aseistautunut vartija päästi asiakkaan kerrallaan sisään ja käski siellä istumaan ja odottamaan vuoroaan. Kassalla ollut nainen vaihtoi kauan seteliä tutkittuaan sen puhtaaseen seteliin. Hänen ilmeensä oli niin yrmeä.

Rahanvaihtajankin tapasin. Kun olin kukkaiskadun toisella puolella liikennevaloista, tuli keski-ikäinen mies ehdottamaan minulle, että vaihtaisin sata euroa kolmeensataan levaan. Sehän olisi ollut loistava vaihtokauppa, mutta kieltäydyin asiasta ehdottomasti. Noin parin sekunnin kuluttua mies oli häipynyt. En nähnyt häntä enää missään. Mistähän hän tunnisti minut suomalaiseksi? Tämä mies oli ihan varmasti rikollinen, jolla oli vanhaa rahaa, joka ei ole enää voimassaoleva valuutta. Bulgaria on täynnä jonkinasteisia petkuttajia, joita pitää varoa.

Lähdin sitten aamulla juoksemaan, kuten olin suunnitellut jo paljon aikaisemmin. Koko reitti oli minulle tuttu jo viime kesästä, jolloin olin ollut täällä. Nyt oli kuitenkin huomattavasti kuumempi ilma. kolmekymmentä astetta oli parvekkeen mittarissa lähtiessä.

Ensimmäinen tehtävä oli päästä "kartalle". En oikeastaan tiennyt missä olen. Kysyin security mieheltä, että missä on Beach. Kyllähän se löytyi ja huomasin olevani viimevuotisen hotellini kohdalla. Hotellin nimi on Palace. Nykyisen hotellin nimi on Poseidon. Tämäkin hotelli on hieno. Siinä on olohuone ja makuuhuone. Keittiövarustuskin on ihan hyvä lukuun ottamatta kahvinkeitintä, joka on ihan kummallinen. Siinä on kaksi kuppia. Iso ja pieni kuppi. Suodatinkohta on pieni. Kerralla voi keittää vain kaksi kupillista.

No Juoksin sitten kuumuudessa Saint Vlasiin. Se on noin viiden kilometrin päässä Sunny Beachista. Matka oli vastatuuleen kuumuudessa. Ihmeellistä oli silmien kirveleminen hiestä. Luultavasti syynä oli aurinkorasva, joka liukeni hien mukana suoraan silmiin. No ei sille mitään mahtanut. Täytyi vain tyytyä kohtaloon ja pyyhkiä silmiä jatkuvasti.

Saint Vlas on mielestäni paikallinen kylä, vaikka sinnekin on ilmaantunut paljon hotelleita varsinkin meren rannalle. Kylä on vilkas ja siellä on pakko kävellä. Ei voi juosta ihmisvilinässä ja muutenkin juokseva muukalainen herättää huomiota.

Saint Vlasista juoksin takaisin Beachille, mutta en mennyt enää rantatietä, vaan vähän ylempää. Liikenne on täällä vilkasta, mutta kun on varovainen, välttyy onnettomuuksilta. Jo vuosi sitten juoksin täällä ja tunnen maisemat ja reitit.

Beachilta juoksin sitten pääkatua pitkin Nessebariin. Siellä olin jo lopen uupunut. Hiki virtasi ja jo toisen kerran ostin puolentoista litran pullon vettä. Join tällä juoksureissullani kolme ja puoli litraa vettä. Pissalla ei tarvinnut käydä. Kaikki neste tuli hikenä ulos. Ainoa ongelma kuumuudessa juoksemiselle oli silmien kirveleminen. Huomenna, kun menen ylös vuoristoreitille, en pane aurinkorasvaa silmien ympärille. Luultavasti se rasva aiheutti kirvelyn.

Nessebarissa katsoin sitten ihmisvilinää. Siellä oli paljon ihmisiä ja tungos oli aika kova. Se on keskiaikainen kaupunki ja siellä on paljon nähtävää. Jo sinne mennessä on kauniita patsaita ja hienoja veneitä. Ihmisiä on veneissä paljon ainakin tämmöisinä ilmoina. Nessebarista lähdin sitten juoksemaan takaisinpäin. Reitti oli sama alkumatkasta kuin mennessäkin, mutta sitten käännyin rantabulevardille, vaikka siellä oli paljon ihmisiä ja aika hankala juosta.

Rantabulevardilta katselin sopivaa ruokapaikkaa iltapäiväksi, mutta hotellilla olin sen verran väsynyt, etten viitsinyt lähteä niin kauaksi asti kävelemään.

Lopputaival sujuikin sitten palautellessa. Juoksuaikaa kului kolme tuntia 49 minuuttia. Se on mielestäni hyvin. Itseäkin hirvitti välillä, kun oli niin kuuma, mutta kyllä se sujui minulta hyvin.

Hotellilla palauttelin sitten jonkin aikaa, ennen kuin lähdin hakemaan syöntipaikkaa. Se paikka oli sitten tuttu ja turvallinen, jossa olin ollut vuotta aikaisemminkin. Söin broilermixin. Annos oli niin iso, etten jaksanut syödä edes kaikkea. On kuitenkin pakko syödä tällaisella reissulla kunnolla. Muuten ei energia riitä seuraavaksi päiväksi.

Kävelin suurien hotellien läpi omaan hotelliin. Ensin kävin Victoria Palacen vessassa ja sitten menin Majesticin läpi omaan hotelliini. Kävin myös laiturilla katselemassa rantaelämää. Vesiskootterit jylläsivät ulapalla valtoimenaan. Toinen skootteristi ei pysynyt pystyssä ollenkaan. Tuuli oli Mustallamerellä kovaa, mutta silti uimareita riitti aallokossa. Mustameri on yllättävän kirkasvetinen. Ilman lämpötila oli siis 30 astetta ja veden lämpötila meressä oli 24 astetta.

Kello on nyt 20.40 ja tunnin vuokra-aika koneella alkaa täyttyä. Lähden tästä kävelemään rantabulevardin kautta hotelliin ja aion mennä siellä heti nukkumaan.

Henryn vastaus ensimmäiseen päivään: Terve, taitaa olla kyllä vähän liian kuumaa juosta YLI 3 tunnin lenkkejä. 3,5 litra vettäkin joit ilman vessaa - ohoh!

Suolaa siis ainakin haihtuu älyttömän paljon! Ota varovasti eka päivät ettei tule liikaa kilometrejä ja muutosta normaaliin, 30 on varmaan maksimi päivässä kuumuuden vuoksi. Varmaan korkealla ei ole niin kuumaa kuin alempana, joten ehkä siten voit säännöstellä rasitusta.

Onko siellä suomalaisia aktiviteetteja - esim. karaokea? Niissä paikoissahan ois kiva käydä kattomassa mitä muut hommailevat lomalla.

Me Riitan kans olemme ihmetelleet salpalinjan rakennelmia täällä itäisessä Suomessa, on kyllä ollut kova rojekti! Ota rauhallisesti.

Tänään on torstai 7.8.08.

Eilen illalla menin sitten aikaisin nukkumaan, kuten olin päättänytkin. Istuin parvekkeella noin puoli yhteentoista ja sitten olin jo ihan väsyneenä. Aamulla heräsin ilman kellonsoittoa kello kuusi kolmekymmentä. Aamutoimet veivät kuitenkin niin kauan aikaa, että juoksemaan pääsin vasta puoli kahdeksalta. Ilma oli aamulla jo paljon viileämpi kuin edellisenä päivänä. Oli suorastaan mukava juosta, kun hiki ei virrannut koko ajan. Tänään oli kuitenkin sama ongelma kuin eilenkin, että hiki sulatti aurinkoöljyn suoraan silmiin ja niitä alkoi taas kirvellä. Ei uskolla kuitenkaan juosta ilman aurinkoöljyä, kun aurinko polttaa niin kovasti.

Suuntana oli siis Svejest. Se on pieni vuoristokylä noin kuuden kilometrin päässä rannikolta. Ensiksi piti ylittää isompi maantie. Vasemmalle kaartui tie Burgasiin 38 km ja oikealle tie vie Varnaan 88 kilometrin päähän. Vasemmalla on ratsastustila, jossa turistit käyvät ratsastamassa. Siinä kohdassa haisee hevosen paska. Hevosen haju ei minusta ole oikeastaan mitenkään miellyttävä. Sen tuoksun tuntee jo hevosvaljakon ohi mennessä. Mielestäni täällä Sunny Beachissa hevosten määrä on vähentynyt viime vuodesta. En tiedä olenko väärässä.

Ylöspäin mennessä on paljon valmistuneita loma-asuntoja. Ne ovat aika komeita, mutta ympäristö ei minun mielestäni ole mitenkään miellyttävä. Vain kuivaa vuoren rinnettä, mutta alhaalla muutaman kilometrin päässä on kuitenkin Sunny Beach. Sekin on kuitenkin sellainen paikka, ettei siellä ole mitään, mikä kiinnostaisi. Juoksin nyt monta kilometriä edemmäksi kuin edellisenä vuonna. Pari vahtikoiraa pelotti jonkin verran, mutta ne olivat kuitenkin aidan takana ja siksi mielestäni vaarattomia. Pari irtokoiraakin oli, mutta ne olivat kuumuudesta näännyksissä eikä niistä sen vuoksi ollut vaaraa. Vahtikoirat sen sijaan ovat paikoillaan ja niillä riittää sen vuoksi energiaa.

Sveteskin kylä oli kuitenkin varmaan alkuperäinen bulgarialainen kylä. Se oli aika surkea. Pari komeampaa taloa siellä oli, mutta ei sitten paljon muuta. Paikalliset asukkaat ovat mielestäni mustalaisen näköisiä, mutta kuitenkin hieman nuhruisia. Talot ovat surkeaa nähtävää. Sen sijaan talojen pihoilla kasvaa erilaisia hedelmäpuita. Omenapuut, päärynäpuut, luumupuut, sitruunapuut ja jokin appelsiinista pienempi hedelmä riippui monien talojen pihassa.

Siellä piti olla maalaistori alkamassa, mutta olin luultavasti niin aikaisin liikkeellä, että vain yksi myyntipöytä oli valmiina aloittamaan myyntityön. Juoksin kylän läpi huonokuntoista tietä. Asfalttia oli revitty rikki monista paikoista. Varmaan sinne odotettiin uutta tien pintaa. Kirkko oli aika pieni ja se oli ortodoksikirkko, kuten uskonto täällä on. Myöskin muslimeja on täällä jonkin verran.

Sieltä kylästä lähdin sitten juoksemaan alaspäin rannikkoa kohti. Heti kylän jälkeen alamäki on niin jyrkkä, ettei sitä oikein voi juosta, vaan sitä pitkin pitää kävellä. Katsoin alas ja näin suurehkon lammaslauman, isännän ja kaksi koiraa. Lampaat kulkivat pitkin tietä ja säikkyivät ohi ajavia autoja. Isäntä oli tosi vanha ja lämpimästi pukeutunut, vaikka lämpöä oli jo aamulla 27 astetta.

Sitten tuli loma-asuntoalue, jonka nimi oli Mallorca. Talot olivat alueella komeita, mutta ei niissä asukkaita juuri taitanut olla. Täällä rakennetaan ihan hirveästi. Itseä epäilyttää talojen myynti. Tällä alueella rakennetaan tuhansia asuntoja koko ajan. Halvemman, mutta komean loma-asunnon hinta oli 52000 euroa ja suuremman omakotitalon hinta oli 114000 euroa. Itselläni ei kuitenkaan tulisi mieleenkään ostaa täältä, mutta miten lienee venäläisten kiinnostuksen laita. Heitä on nimittäin täällä aika paljon.

Juoksemiseen ja kevyeen hölkkään oli kulunut reilut kaksi tuntia, kun olin takaisin Sunny Beachissa. Olin kuitenkin vielä niin hyvässä kunnossa, että päätin kiertää vielä Saint Vlachin. Ostin marketista puolentoista litran pullon vettä ja join siitä ensin puoli litraa. Toisen puolikkaan kaadoin juomapullooni, joka roikkuu selässä ja kolmannen puolikkaan panin jemmaan paluumatkaa varten. Kävin tällä matkalla vielä uudella asuntoalueella rannan tuntumassa Saint Vlasiin mennessä. Talot olivat vielä keskeneräisiä. Rakennusbuumi on täällä todella kovaa. Teitten huono kunto rakennusalueella ihmetytti minua. Kun kerran rakennetaan hienoja hotelleja vieri viereen, niin miksei voi tehdä kunnon teitä jo heti rakennusaikana.

Katselin taas tänään kiinnostuneena Saint Vlasin kauppakatuja ja elämää niissä. Ihmisiä vilisi ja kauppoja oli satoja. Minimarket oli sadan metrin välein. Kenkiä, paitoja, laseja hot dogeja jne. oli "pilvin pimein" -myytävänä.

Sitten lähdin takaisinpäin. Koko ajan saa varoa autoja ja toisia jalankulkijoita. Ihmiset ovat täällä siitä syystä kummallisia, kun eivät väistä, vaan peittävät koko jalkakäytävän. No en minä sellaisesta asiasta välitä, vaan kierrän heidät kiltisti ajoradan puolelta. Suuri osa kierrettävistä on mielestäni saksalaisia ja englantilaisia " maailman omistajia".

Hotellilla olin 3 tunnin ja 20 minuutin kuluttua. Loppumatkan juoksin hieman kovempaa ja aurinko porotti kuumasti ja silmää alkoi kirvellä samoin kuin eilisenäkin päivänä.

Päivällä kävin syömässä Kukkaiskadulla English breakfastin, joka oli hyvä ja täyttävä. Sen hinta oli 9.90 levaa. Olut siihen päälle maksoi yhden levan Hintataso täällä on vieläkin mielestäni aika matala.

Ostin Riitalle laulavan ja tanssivan ankan, joka oli mielestäni hieno. Saa nähdä, pitääkö Riitta siitä? Muita tuliaisia en ole vielä ostanut ja tarviiko sitä ostaa muuta? Riitalle ostan myös tupakkaa, kun se on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Sen sijaan alkoholia en aio tuoda Suomeen, vaikka sitä saisi tuoda.

Lopputaival sujuikin sitten palautellessa. Juoksuaikaa kului kolme tuntia 49 minuuttia. Se on mielestäni hyvin. Itseäkin hirvitti välillä, kun oli niin kuuma, mutta kyllä se sujuu minulta hyvin.

Hotellilla palauttelin sitten jonkin aikaa, ennen kuin lähdin hakemaan syöntipaikkaa. Se paikka oli sitten tuttu ja turvallinen, jossa olin ollut vuotta aikaisemminkin. Söin broilermixin. Annos oli niin iso, etten jaksanut syödä edes kaikkea. On kuitenkin pakko syödä tällaisella reissulla kunnolla. Muuten ei energia riitä seuraavaksi päiväksi.

Kävelin suurien hotellien läpi omaan hotelliin. Ensin kävin Victoria Palacen vessassa ja sitten menin Majesticin läpi omaan hotelliini. Kävin myös laiturilla katselemassa rantaelämää. Vesiskootterit jylläsivät ulapalla valtoimenaan. Toinen skootteristi ei pysynyt pystyssä ollenkaan. Tuuli oli Mustallamerellä kovaa, mutta silti uimareita riitti aallokossa. Mustameri on yllättävän kirkasvetinen. Ilman lämpötila oli siis 30 astetta ja veden lämpötila meressä oli 24 astetta.

Kello on nyt 20.40 ja tunnin vuokra-aika koneella alkaa täyttyä. Lähden tästä kävelemään rantabulevardin kautta hotelliin ja aion mennä nukkumaan aikaisin, että jaksaisin taas huomenna juosta. Aion mennä aivan eri reittiä. Menen ylös vuorelle, jos ei ole mustia pilviä taivaalla. Viime vuonna peruin yhden sellaisen lenkin aivan oikein, koska mustat pilvet merkitsivät rajuilmaa, joka puhkesi noin tunnin kuluttua. Rannalla on kuitenkin erilaisia suojapaikkoja.

Aamulla heräsin jo hieman aikaisemmin. Ylös nousin kello 6.40, vaikka olisi haluttanut vielä nukkua. Edellisien päivien kokemuksista tiesin, että tähän aikaan täällä on tosi kuuma iltapäivällä. Niinpä tein aamutoimeni reippaasti, jotta pääsen ajoissa tien päälle. Jo vähää vaille kahdeksan olin tiellä. Reittini kulki rantatietä pitkin kohti Nessebaria. Rantatie olikin aika hiljainen aamulla. Kuitenkin muutama lenkkeilijä tuli vastaan. Muutkin juoksijat ovat huomanneet päivän kuumuuden ja eivät halua juosta keskipäivällä. Heillä ei ollut kuitenkaan sellaista varustusta, että he juoksisivat niin kauan aikaa kuin minä.

Siivoojat olivat kuitenkin liikkeellä jo aamusta. Roskia oli valtavasti illan ja yön jäljiltä. Siivoojat olivat nuoria naisia. Rantabulevardia oli mukava juosta näin aamulla. Keskipäivällä se on tungokseen asti täynnä ja sitä on hankala juosta. Illalla rannassa on suorastaan kaaos. Rannasta juoksin sitten tuttua reittiä pitkin kohti Nessebaria. Nyt oli suunnitelmissani juosta koko Nessebarin saaren ympäri samalla katsellen maisemia. Meri oli suhteellisen tyyni ja satamassa kalastajat ym. kokeilivat veneitään turisteja varten. Yksi kalastusalus oli erikoisen näköinen. Ohjaaja istui korkealla noin kahden metrin korkeudessa ja sieltä hän pystyi ohjaamaan venettään. Kalastusta varten oli myös teline vapaa varten. Kiersin saarta rantatietä . Se on hieno tie ja siitä saa näkymään koko Nessebarin alueen. Rannalla on myös penkkejä, joissa voi istua ja katsella merta. Siinä on myös kivilaitureita, joissa järjestetään myös sukelluskursseja. Tänä aamuna ei kuitenkaan ollut sellaista. Vesi on yllättävän kirkasta Mustallamerellä. Myöskään mitään tuoksuja ei mereltä tule, joten se lienee melko puhdas järvi.

Vanhasta Nessebarista menin sitten uuteen Nessebariin. Se on oikein hieno paikka. Jos tänne viitsisi vielä tulla, olisi kohteena ehdottomasti Nessebar eikä Sunny Beach.

Nessebarin uudessa kaupungissa on viehättävä uimaranta. Heti alussa siellä oli vanha keskiaikainen kaivo. Se oli tehty 500 - 600 luvulla ja suojeltu. Nurmikko rannalla on hyvin hoidettu ja porrastettu rinne on hieno puistokäytävineen.

Olin ostanut vanhasta kaupungista puolentoista litran pullon vettä ja join siitä puoli litraa ja toisen puoli litraa tyhjensin juomapullooni. Viimeisen puoli litraa laitoin jemmaan yhteen puskaan ja Nessebarin kierroksen jälkeen join sen sitten. Erikoinen episodi tapahtui minimarketissa, josta ostin sen 1,5 litran vesipullon. En saanut korkkia auki, kun käteni olivat niin hiestä liukkaat. Onneksi myymälän poika oli lähellä. Hän aukaisi sitten pullon minulle. Tähän mennessä olin juonut jo kaksi litraa vettä. Juoksin nyt tuttua reittiä Sunny Beachin keskustaan, mutta en viitsinyt vielä mennä hotellille, koska aikaa juoksemiseen ja lenkkiin oli kulunut vasta vähän yli kaksi tuntia. Lenkin pituus oli tähän mennessä 8 kilometriä Nessebariin, kolme sen ympäri, kolme uusi Nessebar ja kahdeksan keskustaan. Jatkoin siis matkaani neljä kilometriä Saint Vlasin poliisitukikohtaan ja sieltä takaisin alamäkeä. Nyt vasta huomasin kuinka pitkä ylämäki oli. Se oli neljä kilometriä. Juoksin takaisin reipasta vauhtia ja ihmettelin kuinka hyvin matka sujuu. Kaksi nuorta miestä ohitti minut alamäessä ja he tervehtivät minua englanniksi. Vastasin tervehdykseen ja juoksuintoni senkun koveni. Pojat olivat ihan hikisiä. Hölkkäilin sitten hotelliini juomapullo tyhjänä. Aikaa matkaan oli kulunut 3 tuntia 15 minuuttia ja kilometrejä 31. Vauhtini on keskimäärin 6 minuuttia kilometrillä. Tänään tuli mieleeni ajatus juosta ensi kesänä Oulusta Helsinkiin jonkun kaverin kanssa. Kaveri voisi olla esimerkiksi Hassisen Risto ja Volaman Mauri. Pitäisi saada joku sponsori, joka kustantaisi polttoaineet ja joku kuskiksi. Päivämatka voisi olla 35 kilometriä ja silloin matkaan kuluisi aikaa noin kaksi viikkoa. No se on ajatus vain. Ehkä realistisempi päivämatka olisi 30 kilometriä ja silloin aikaa kuluisi matkaan tasan kolme viikkoa.

Päivällä katsoin vielä olympialaisten avajaiset. Olihan se hienoa katsottavaa. Suomi meni vain ohi silmien. Lienenkö nukahtanut juuri sillä kohdalla. Täällä oli iltapäivällä taas niin kuuma, ettei ulkona auringossa voinut oikein olla.

Huominen reitti ei ole vielä selvillä, kun kaikki reitit on jo läpikäyty. Uuden supermarketin vierestä lähtee kyllä jyrkkä ylämäki uudelle asutusalueelle, jossa aion ainakin käydä.

Verenpainetta olen mitannut. Se oli päivällä 105 /55 eli ihan hyvä. Pulssi oli päivällä 58 eli hieman koholla, muttei mistään ylikunnosta ole vaaraa.

Tänään on siis perjantai elokuun yhdeksäs päivä. Illalla menin nukkumaan ihmisten ajoissa siinä kello yksitoista. Olisi pitänyt mennä vielä aikaisemminkin, mutta kun ei malta. Telkkaria tulee katsottua ja vähän ihmisvilinää sieltä neljännen kerroksen parvekkeelta.

Aamulla heräsin ensimmäisen kerran ennen kuutta, mutta en noussut vielä silloin, vaan jatkoin uniani puoli seitsemään. Olisin voinut nukkua vielä kauemminkin, mutta en viitsinyt, kun päivällä tulee niin kuuma, että on hankala juosta. Ennen kahdeksaa lämpöä oli kaksikymmentä astetta ja tuntia aikaisemmin oli ollut kaksi astetta vähemmän.

Aamupalalla söin kolme leipää, kun energia ei pitkillä lenkeillä oikein tahdo riittää.

Olin ostanut eilen supermarketista kinkkua ja sämpylöitä, jotka lisäsin nyt ruokavalikoimaani.

Kahdeksalta lähdin sitten juoksemaan ylös jyrkkää ylämäkeä aivan supermarketin vierestä. Olin arvellutkin, että tämä reitti ei vie pitkälle ja se pitikin paikkansa. Juoksin niin ylös, että tuli umpitien merkki vastaan ja kaarruin sitten oikealle ja juoksin sitä tietä pitkin niin pitkälle kuin tietä riitti. Sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki ja sen pituinen se reitti sitten olikin. Siellä asui mielestäni jonkin verran paikallisia asukkaita, koska talot ,ainakin jotkut niistä, olivat huonokuntoisia. Tiet näillä asutusalueilla ovat tosi surkeassa kunnossa. Ne on päällystetty huonosti ja yllättäviä kuoppia on siellä täällä.

Asutusalueelta päätin juosta sitten tuttua reittiä Saint Vlasiin. Sitä tietä on hyvä juosta ja ylämäkikin on neljän kilometrin pituinen. Saint Vlasista jatkoin päätietä niin pitkälle kuin kevyen liikenteen väylä jatkui. Molemmin puolin tietä oli hotelleja. Ne olivat kaikki uusia. Vanhoja hotelleja täällä ei juuri ole.

Ylämäki alkoi sitten, kun halusin kiivetä vuoren päälle. Tie jatkui ehkä kilometrin. Osa tiestä oli niin jyrkkää, että sitä oli pakko kävellä. Ilmakin alkoi olla jo kovin lämmin ja hiki irtosi.

Kapea tie kaartui sitten takaisinpäin siellä ylhäällä. Näköalat vuorelta olivat upeat. Kun katsoi sieltä alas näki Saint Vlasin rannikon hotelleineen, Sunny Beachin kahdeksan kilometriä pitkän rannan, joka on täynnä suuria ja hienoja hotelleja. Sen jälkeen näkyi vielä Nessebar noin kymmenen kilometrin päässä. Ilma oli tosiaan kirkas eikä minkäänlaista utua näkynyt.

Tie vuoren yläpäässä oli surkea. Talot ja hotellit olivat vähän vaille valmiita, mutta moneen taloon henkilöautolla on mielestäni lähes mahdoton päästä. Suomessahan kunnallistekniikka menee erilailla. Yleensä uusilla asutusalueilla tiet ovat valmiina, kun asukkaat muuttavat sinne. En ole kuitenkaan asiasta ihan vakuuttunut, kun tässä muistelee Sarkkirantaa ja Rytitietä meidän muuttaessamme sinne vuonna 1980. Tie oli soratietä ainakin Rytitiellä.

Sitten juoksin takaisin lähes hotellini viereen ja ostin vain puolen litran pullon vettä, kun alkumatkasta veden kulutus oli vain puoli litraa. Arvelin jaksavani juosta sinne vuoristokylään sillä vesimäärällä. Ilma oli kuitenkin kuumennut ja jouduin juoksemaan vielä myötätuuleen ylämäkeä. Hikihän siinä irtosi ja päästyäni vuoristokylän minimarkettiin ostin puolentoista litran pullon vettä. Täytin tyhjentyneen vesipulloni, join puoli litraa suoraan pullon suusta ja viimeisen puoli litraa jätin jemmaan kaupan pensasaidan taakse. Sitten lähdin juoksemaan kylän keskustaan. Olin käynyt siellä jo maanantaina ja silloin kerroin kylästä tarkemmin. Kylän papat olivat kokoontuneet torille ja ihmettelivät yksinäistä oudon näköistä juoksijaa. Kaikki tuntuivat olevan ystävällisiä eikä minkäänlaista vaaratilannetta ole ilmennyt juoksumatkoillani. Tällä kyläreissulla näkyi sellaisia autoja paljon, joita Suomessa oli 60 luvulla. Siellä ajoi vastaan Mosseja, Ladoja ja Wartburgeja. Hienoin näky oli avoautoksi tehty Trabant. Ylpeä omistaja ajeli pää pystyssä vastaani.

Toisaalta siellä kylänraitilla tuli vastaan myös Mersuja ja Bemareita. Kuorma-autoista osa oli myös neuvostoliittolaisia ikivanhoja Gazeja. Ne eivät tahtoneet millään päästä lastissa mäkeä ylös.

Katselin rakennettavia lomahuoneistoja vähän tarkemmin. Joidenkin rakennuttajat olivat englantilaisia. Eräänkin lomahuoneiston nimi oli Wiew to Nessebar. Mutta vaikka kuinka tähyili talon kohdalta alas vuoren rinnettä, ei Nessebaria saanut näkyviin.

Lähellä hotellia näin Kärkkäisen Juhan, entisen oppilaani. Juha ei mitenkään käsittänyt minun pitkiä lenkkejäni. Hänen mielestään pitäisi pitää päivällä tauko ja juosta toinen lenkki tauon jälkeen. Juha on valmentanut muun muassa Teemu Kattilakoskea ja itsekin hän oli aikoinaan huippuhiihtäjä. Hän on mitalisti Suomen viestijoukkueessa, jossa hiihtivät muun muassa Juha Mieto ja Harri Kirvesniemi. Kisoja en vaan muista. Harjoittelu hänellä oli kuitenkin niin rankkaa, että piti hiihtää kovassa pakkasessakin ja silloin hänen silmänsä olivat jäätyneet ja hiihtoura oli loppunut siihen. Samoin hänen selkänsä on sen verran huonossa kunnossa, ettei hän voi kunnolla juostakaan.

Aikaa juoksulenkkiini kului 2 tuntia 55 minuuttia ja kilometrejä kertyi vähiten tällä reissulla eli 29.

Tänään pitää mennä nukkumaan aikaisemmin, että herää aikaisin. Huominen lenkki lienee sitten koko rannikko, kuten ensimmäisenäkin päivänä. Senhän voi hyvin lyhentääkin. Ensin kannattaa juosta rantaa pitkin Nessebariin, kiertää se, päätietä takaisin ja sitten toiseen suuntaan rannikkoa. No se näkee sitten huomenna. Maanantaina ja tiistaina pitää sitten miettiä tarkkaan miten juoksee. Pitää muistaa myös palautuminen.

Eilen lauantai-iltana olin fyysisesti tosi väsynyt. Loikoilin suunnilleen koko illan sohvalla ja katsoin kisoja ja torkuin. Illalla menin nukkumaan jo kello puoli yksitoista. Päätin myös pitää lepopäivän sunnuntaina.

No aamulla sitten mittailin pulssiani ja verenpainettani ja katselin myös taivaalle. Se oli nimittäin pilvessä. Parvekkeen mittari näytti ennen kahdeksaa vain 24 astetta. Päätin muuttaa sittenkin mieltäni ja käydä juoksemassa pienen lenkin, joka olisi palauttava.

Aamupalan jälkeen lähdin lenkille perusteellisen venyttelyn jälkeen. Sehän kestää minulla joka aamu noin viisitoista minuuttia. Näin lämpimissä oloissa lihakset pysyvät hyvässä kunnossa, vaikka rasitus on suuri. Kestävyysjuoksijan kannattaakin mielestäni ja omasta kokemuksestani johtuen juosta pitkäkestoisia lenkkejä juuri lämpimässä. Lihakset eivät kipeydy.

Ajattelin ensin juosta Saint Vlasiin, mutta muutinkin mieleni ja lähdin juoksemaan kohti vuoristokylää, jonka nimeä en muista, mutta se oli joku Tserevista tai jotain sinne päin. Juoksu sujui jäykästi alussa kuten aikaisemminkin. Kolmen tunnin lenkin voin jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen tunti on hieman hankalaa. Toinen tunti sujuu yleensä oikeinkin hyvin. Kolmannella tunnilla puolivälissä alkaa oikean jalan pohjetta kiristää. Se lienee penikkatauti, joka ei oikein pääse pinnalle tai lihaskalvo on osaksi repeytynyt ja siitä ei tarvitse välittää.

Liikenne oli aika vilkasta sunnuntaista huolimatta. Piti juosta tien penkalla aika paljon. Yksi vaaratilannekin oli lähellä. Juoksin tietä, jonka vieressä oli betoninen koroke. Jeeppisafari tuli jonossa minun takaani. Jeeppejä taisi olla kuusi ja ne olivat täynnä ihmisiä. Hyppäsin varmuuden vuoksi korokkeelle ja eiköhän kohta farmariopel ohittanut safaria. Onneksi olin korokkeella enkä tiellä. Siina olisi ollut vaaratilanne. Yleensä ulkomailla juostessa kannattaa olla ylivarovainen. Kaikki vaaratilanteet kannattaa ennakoida. Tien vieressä asfaltin ulkopuolella kannattaa juosta, jos se on mahdollista. Mitään kuuloa haittaavia esteitä ei saa olla. Kannattaa kuunnella takaa tulevaa liikennettä. Jos takaa kuuluu auton kiihdytysääni, se merkitsee vaaraa. Pitää vain nöyrästi väistyä tieltä ja katsoa taakseen. Luultavasti siellä on ohitustilanne ja juoksija olisi voinut jäädä alle, jos ei olisi poistunut päällystetyltä tieltä. Mallorcalla juoksimme Kuivalan Pentin kanssa kerran moottoritiellä, koska siellä oli leveät tien rampit. Poliisit eivät vaan tykänneet asiasta, vaan uhkasivat aseillaan meitä. Poistuimme kiltisti moottoritieltä ja palasimme seuraavasta rampista takaisin moottoritielle.

Juoksentelin hiljaa ja kävelin aina juodessani. Ihmettelin talojen komeutta Saadaankohan näihin asukkaat? Kukahan oli oikein rahoittaja? En juossut kylään saakka, vaan käännyin puolen tunnin juoksun jälkeen takaisinpäin, ettei lenkki venyisi. Aurinkokin oli alkanut paistamaan ja lämpö kohosi sen mukana.

Paluumatkalla ihailin vielä korkeita kolmikerroksisia loma-asuntoja. Yhtä rakennettiin kovalla tohinalla. Mielestäni rakentaminen on venäläistyylistä. Varsinaiset työläiset ovat hirveän laiskoja. He seisoskelevat ja tupakoivat. Jopa kaljapulloja oli monilla työläisillä. Työnjohtajaa tarvittiin koko ajan. Hän neuvoi ja opasti koko ajan. Jos työnjohtajaa ei jossain kohdassa ollut, työläiset seisoskelivat. Itse olin melkoisen tollotuksen kohteena. Kukahan tuo hullu juoksija on? Ei ole ainakaan täkäläistä porukkaa.

Mielenkiintoisia olivat rännit. Niitä oli rakennuksissa tosi tiheässä ja ne olivat todella taidokkaasti tehtyjä. Suomessakaan ei ole niin hienoja rännejä. Tällä seudulla panostetaan ränneihin, seudulla jossa ei sada juuri koskaan!

Hotellille menin sitten noin tunnin lenkin jälkeen. Olinkin yllättävän hyvässä kunnossa. Katselin telkasta olympialaisia, mutta ei siellä ollut minulle kiinnostavia lajeja. Täällä näkyy kolmelta kanavalta niitä ja kaikilla kanavilla on eri lajit. Eurosportista näytetään amerikkalaisia lajeja. Miksihän, sehän on Eurosport? Saksalaisella kaupallisella kanavalla näytetään sen maan lajeja ja Bulgarialaisella kanavalla sille maalle kiinnostavia lajeja.

Päätin lahtea turistireissulle Nessebariin. Lähdin paikallisella bussilla. Localbus urbanisation tai jotain sinnepäin. Linja-auto ei ollut aluksi täynnä. Se oli sellainen haitaribussi, johon mahtuu tavallista enemmän ihmisiä. Ja niitä ihmisiä tulikin! Kukkaiskadun (=pääkatu) pysäkiltä ihmisiä tuli niin paljon, että auto oli täynnä kuin ammuttuna. Autossa ei ollut ilmastointia ja sisällä oli tukahduttavan kuuma. Liikennekin oli tukkoista ja auto pääsi vain hetkittäin kunnolla eteenpäin. Ilma oli tukahduttavan kuuma myös ulkona. Jos aurinko olisi paistanut täydellä terällään ei paljon olisi jääty 40 asteesta.

Nessebar on minulle tuttu paikka, koska olen niin monta kertaa siellä ollut Kuitenkin olen ollut aina juoksijana. Jotenkin juoksemalla kaikkiin paikkoihin tutustuu paremmin. Linja-auton reitti oli tuttu ja Nessebar oli tuttu Koko kaupunki oli ihan täynnä ihmisiä. Siellä on kapeita kujia, jossa turisteja palvellaan. Kuppiloita ja matkamuistomyymälöitä on vieri vieressä. Kuitenkin kaupungin arvokkuus tulee esiin. Vanhoja linnoituksia ja rakennuksia on joka puolella. Talojen rakennustapa on erikoinen. Talot ovat alhaalta kapeita ja ylhäältä sitten levenevät. Jalankulkijat ja kulkuneuvot ovat täten mahtuneet liikkumaan ja asuminenkin on ollut väljempää.

Kävin syömässä siellä ja ahtauduin sitten bussiin, joka tuli niin täyteen, että ovetkaan eivät mahtuneet kiinni, ennen kuin joku virkailija kävi komentamassa muutaman ihmisen ulos. Ajelin sitten päätepysäkille, joka oli hotellini Poseidonin vieressä.

Illalla tuli sitten ukonilma ja alkoi sataa. Meinasin jo olla lähtemättä kirjoittamaan tätä juttua, mutta otinhan minä uuden tuulipuseroni mukaan sadetta varten nyt sitä sitten tarvittiin. Kävin vielä ostamassa silmätippoja punoittavaan silmään. Valuva aurinkovoide näyttää ärsyttävän sitä. Ehkä tämä auttaa. Täkäläisten kauppojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Joka paikassa yritetään petkuttaa. Apteekin myyjäkin otti 9 levaa 7,63 levaa maksaneista tipoista. Monet myyjät täällä ovat mielestäni venäläisiä, mutta en ole varma asiasta.

Täällä olemiseen kyllästyisi hetkessä, jos ei voisi juosta. Juoksureititkin ovat jo turhankin tuttuja. Uusia reittejäkin on vaikea löytää.

Viimeinen päivä Sunny Beachissa oli tiistai. Olin ajatellut herätä jo aikaisin, että ehtisin tehdä lenkin hyvissä ajoin ennen huoneen luovuttamista. Huone piti luovuttaa kello 12 ja lentoon oli sen jälkeen vielä tuntikausia aikaa. Linja-auto tulisi hakemaan kello 20. Olin jo pakannut matkalaukun edellisenä iltana sen verran kun sitä voi pakata.

Aamulla en kuitenkaan ollut niin vetreässä kunnossa, kuin olin ajatellut. Pitkät lenkit joka päivä näkyivät jonkinasteisena väsymyksenä jo aamulla. Toisaalta olisin perillä Kempeleessä vasta keskiviikkoaamuna kello kolme. Keskiviikkona minulla alkaa myös aikuiskoulutukseni. Ei olisi mukava mennä ensimmäisenä päivänä kouluun kovin väsyneenä. Niinpä pakkailin aamulla herättyäni ihan rauhassa laukkuni ja lähdin vasta sitten juoksemaan. Aikomukseni oli lyhentää lenkkini vuoristokylään, mutta päätinkin viime hetkessä muuttaa reittiä. Vuoristokylän tie on jonkin verran vaarallinen, kun pitää juosta samaa tietä, jota autot kulkevat. Sen sijaan Saint Vlas on turvallinen suunta. Ei tarvitse juosta ajotiellä, vaan voi olla kevyen liikenteen väylällä.

Juoksin siis sinne. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö kohosi nopeasti. Kylästä jatkoin eteenpäin niin pitkästi kuin kevyen liikenteen väylää riitti. Sitten käännyin alas rantaan. Siellä odottikin uusi maailma. Toinen toistaan hienompia hotelleja oli vieri vieressä. Venäjän kieli kuului kaikkialla. Tuntui, että venäläiset uusrikkaat olivat valloittaneet tämän paikan. Satama oli täynnä muskeliveneitä. Rannalla oli iso skreeni, jossa näkyi olympialaisohjelmaa. Menin ihan piruuttani suljetulle laiturialueelle, mutta ei minua sieltä kukaan pois ajanut. Veneet olivat tosiaan hienoja. Kauempana veneissä oli myös purjeet. Sillä alueella taitaa piileksiä osa venäläisistä mafiosoista?

Noin reilun kymmenen kilometrin juoksemisen jälkeen palasin hotellille. Loma oli päättynyt ja kilometrejä kertyi "mittariin" 170 kilometriä. Ihan niin kuin Hassisen Risto sanoi Kuusaan maratonilla pari viikkoa sitten, että pitää kerätä kilometrejä, niin maratonit alkavat sujua. Niin totean nyt itsekin. Eilen torstaina ja tänään perjantaina reissun jälkeen juokseminen on sujunut

Edellinen juttuSeuraava juttu