30.8.08 la VENETSIALAISMARATON KOKKOLASSA (NRO. 141) ( Matti Teirikko)
Tämä maraton on tullut minulle tutuksi ja jotenkin rakkaaksi maratoniksi. Olen juossut sen jo useana vuonna peräkkäin. Ajankohtana se on mukavaan aikaan. Kempele maraton on jo silloin ohi. Usein olisin halunnut juosta Kempeleessä, mutta se on ilmeisesti mahdotonta Maratonklubin jäsenelle. Sen vuoksi Kokkolan maraton on ajankohdaltaan hyvä.
Reitti Kokkolassa on myös hyvä. Se on neljänä kierroksena "kaupungin sydämessä". Alussa reitti lähtee uimahallilta keskustaan. Vaikka liikennettä on, reippaat järjestysmiehet pitävät liikenteen kurissa. Koskaan ei ole ollut lähelläkään mikään kolari auton tai pyörän kanssa. Vilkkaimmissa risteyksissä on kaksi miestä. Keskustan jälkeen reitti kulkee radan viertä etelään aina Prisma -kaupan takapihalle saakka. Sieltä reitti jatkuu valtatien vierustaa pitkin Ouluun päin. Oulun tieltä reitti jatkuu Pietarsaaren tielle ja siitä edelleen uimahallille. Koko reitti kulkee hyväkuntoisia kevyen liikenteen väyliä pitkin. Maisemaltaan reitti on myös monipuolinen. Koko matkan ajan on nousuja ja laskuja. Prisman takana oleva ylämäki on liian jyrkkä ja samoin ylämäkeä seuraava alamäki on turhan jyrkkä.
Uimahalli kilpailukeskuksena on hyvä. Jo ennen lähtöä siellä voi pukeutua rauhassa ja saa varusteensa omaan lukolliseen kaappiin. Wc tilat siellä ovat niukat, mutta esimerkiksi vieressä sijaitseva jäähalli korvaa wc:n puutteen ennen lähtöä. Jäähalli on auki maratonin aikana.
Kotoa lähdin aamulla ihan liian myöhään. Kello oli jo melkein seitsemän ja matkaan lähdin asuntoautolla. GPS näytti tuloajaksi Kokkolaan 6.16, mutta olin ajatellut pysähtyä matkalla Kalajoella, joten aika oli "kortilla". No liikennettä ei ollut ja kalajoella pysähdyin pikaisesti. Kävin vessassa ja ostin pullon vettä. Olin unohtanut veden eväistäni pois. Muutoinkaan en ollut valmistautunut maratoniin mitenkään. Matkalla ei näkynyt lintuja eikä muitakaan eläimiä. Metsästäjät karkottavat tehokkaasti linnut pois Suomesta aina syksyllä. Jos olisin lintu, menisin sellaiseen maahan, jossa niitä ei vainota, kuten Suomessa. Ihme ettei lintujen aivoihin jää muistijälkiä ampumisesta. Jos sellaisia jälkiä jäisi, ne eivät tänne palaisi. Ensi viikolla se varsinainen metsästys alkaa, kun kaikkia mahdollisia eläimiä saa metsästää. Jänikset, rusakot, metsot, teeret jne. ovat metsästäjien vainon kohteena. Tekisi mieleni aloittaa metsästyksen häiritseminen, niin kuin ennen tein ennen sorsastuksen aloittamista.
Lähtöviivalla jäähallin edessä oli yli kolmesataa juoksijaa kello kymmenen. Tuttuja ei ollut kovinkaan paljon. Pohjoisesta Oulun alueelta ei tuttuja näkynyt. Volasen Maurin kanssa juttelin ja Viitasen Matin. Ilma oli kirpeä. Lämmintä oli noin kymmenen astetta ja tuuli oli pohjoisesta. Se tarkoitti käytännössä sitä, että Ouluntiellä oli vastatuuli. Ouluntietä kertyy matkalla siinä 12 - 15 kilometriä. Ouluntiellä on myös ylämäkiä, jotka vaikeuttavat vastatuuleen juoksemista.
Aioin juosta aluksi reilun 4,5 minuutin juoksuvauhtia. Kympin väliaika oli 47 minuuttia ja ensimmäinen kierros (10550 metriä) sujui aikaan 50 minuuttia. Väliajasta tiesin jo, että tämä maraton ei suju hyvin. Kolmasosan maratonista (14 km) juoksin ajassa 67 minuuttia. Puolivälin aika oli 1.42. Vauhti oli jo tuolloin hidastunut. Lihakset olivat kuin puupölkyt. Jalat olivat jäykät ja raskaat. Lopussa tulikin sitten "noutaja". 28 kilometrin aika oli 2.20 ja viimeinen kierros tuntui siinä vaiheessa utopistiselta. Järkevästi ajatellen minun olisi pitänyt keskeyttää kolmannen kierroksen jälkeen. En kuitenkaan keskeyttänyt, vaan päätin juosta ja kävellä maaliin. Viimeinen kierros olikin "via Dolorosaa". Päätin heti kierrokselle lähtiessäni, että kävelen suurimmat ylämäet. Kyllähän se matka sujui sitenkin, mutta tuskallista oli juosta jalkojen takia. Maaliin kuitenkin pääsin. Loppuaika oli 3.54. Sarjassani olin toinen Volaman Maurin jälkeen.
Maratonin jälkeen olin ihan tyhjä. Jo kahdella juottopaikalla viimeisellä kierroksella join molemmilla paikoilla kolme kupillista urheilujuomaa ja söin kourakaupalla suolakurkkuja ja mandariinilohkoja. Haaveilin maaliin pääsemisestä. Maalissa söin mukitolkulla suolakurkkuja ja mandariinilohkoja. Join mehua paljon. Ajaessani kotiin söin kaksi banaania ja viisi klementiiniä. Kalajoen ABC:llä söin hampurilaisaterian ja vielä Revonlahdella tankatessani join munkkikahvit ja kotona Riitta oli tehnyt vielä ruokaa.
Tämä maraton on viimeinen tänä vuonna. Koko alkukevään vaivannut jalka vaikutti näihin neljään maratoniin tänä vuonna. Täytyy nyt alkaa keskittymään bussikuskin koulutukseen ja jättää seuraava maraton ensi kevääksi. Toivottavasti ensi vuonna voi juosta ilman pitkiä katkoksia juoksemiseen. Toinen syy lienee vanheneminen. Jalkojen lihakset eivät jousta enää kuten aikaisemmin.
(Matti Teirikko)
vierailija 24.3.2009 jälkeen.