Kempeleen Maratonklubi
Kempeleen Maratonklubi ry:n logo

Päivänjuoksu 20.12.2008 ( Matti Teirikko)


juoksijat Zimmarin aulassa

Lähtöaika oli kello 10.28 eli se hetki aamusta, jolloin aurinko nousee horisontin yläpuolelle. En valmistautunut mitenkään juoksuun. Aamulla join pari kuppia kahvia ja söin kaksi leipää. Meillä oli tiedossa huoltomiehet jotka kuljettavat mukanaan juomat ym. tarvittavat välineet. Jouko oli huolehtinut informoinnista kiitettävästi. Laitoin kiehuvaa vettä ja urheilujuomaa valmiiksi juomapullooni kotona ja annoin ne huoltomiehille Matille ja Eskolle.

"Pakolliset" lähtökuvat otettiin Zimmarin aulassa. Meitä olikin iso porukka lähtemässä matkaan. Kassit pantiin uimahallin koppiin. Kävelyporukka Erkki, Reijo ja Topi lähtivät omalle puolimaratonin mittaiselle marssilleen ja juoksuporukka lähti kohti Ketolanperän koulua, jonka kohdalla sitten käännyttiin Luonunkiin päin. Ilma oli yllättävän hyvä. Räntää oli satanut yöllä noin 10 senttiä ja ilma oli lähes tyyni. Sumua oli ilmassa myöskin. Tie oli kuitenkin aurattu ja sitä oli hyvä juosta. Juttu lensi koko matkan ajan. Juoksuporukka on mukavaa ja leppoista joukkoa. Mitään kilpajuoksua tai tönimisiä yms. ei tapahtunut, vaikka välillä pitikin siirtyä tien laitaan autojen vuoksi. Luonungintien alussa oli ensimmäinen huoltopaikka. Välikorventielle käännyimme sitten. Maisemat olivat talviset ja valkoiset.

Välikorventieltä käännyimme sitten Tyrnäväntielle. Siinä liikenne oli paljon vilkkaampaa. Juoksimme tien vasenta puolta jonossa. Monet autoilijat varmaan ihmettelivät yli kymmenen miehen juoksevaa ryhmää. Me olimme mielestäni komea porukka mustissa Kemakin juoksuasuissamme.

Tyrnäväntieltä oikaisimme vanhalle tielle. Martti ei lähtenyt sinne, vaan meni suoraan. Vanhalta tieltä uudelle Tyrnäväntielle piti juosta yhden pihan läpi. Se oli Laukkanen. Isäntä huuteli meille, että juoksette yksityisalueella. Paavo, johtajamme, sanoi isännälle, että ensi vuonna emme juokse tästä. Mielestäni ihmeellistä suhtautumista. Hän oli tyypillinen suomalainen tiukkapipo, joita meillä on ihan liikaa. Itse isäntänä olisin kannustanut juoksijoita ja pyytänyt saada laittaa ensi vuonna huoltopaikan pihallemme!

Laukkasen pihalta pääsimme sitten Tupoksen ABC:n pihalle, jonka läpi sitten juoksimme Tupoksen risteykseen vanhalle nelostielle. Sen kevyen liikenteen väylää juoksimme sitten Kempeleeseen. Kempeleen keskustan kautta menimme sitten Oulunsaloon päin. Kempelehallin kohdalla oli huoltopaikka. Katsoimme siinä kelloa tarkemmin. Olimme juosseet jo yli kaksi tuntia. Juoksuaikaa auringon laskuun oli tunti 15 minuuttia. Pojat miettivät juoksevansa Oulunsalon rajan paikkeille Santaniemen talon kohdalle ja palaisivat siitä takaisin Zimmariin päin. Me lähdimme Eeron kanssa kovemmalla vauhdilla vähän kauemmas.

Oulunsalon Shellillä huoltomiehet jo odottivatkin. Join vielä urheilujuomaa ja päätimme Eeron kanssa juosta lentokentän tietä Vihiluodontielle ja siitä sitten poikien perään. Emme saavuttaneet poikia, koska he menivät peltojen poikki olevaa kevyen liikenteen väylää. Me juoksimme eri reittiä Zimmariin. Topi ja Reijo ja Erkki olivat menossa ja kertoivat juoksuporukan juuri ohittaneen heidät.

Juoksimme poikia vastaan ja sitten täsmäsimme ajan juuri 15.04. Tuolloin aurinko oli laskenut horisonttiin ja päivänjuoksu-urakkamme oli suoritettu. Juoksuun käytetty kokonaisaika oli siten 3 tuntia 36 minuuttia. Se oli mukava maratonin keston mukainen kestävyysharjoitus, jota en hevin jätä väliin tulevaisuudessa.

Henry oli nähnyt juoksuporukkamme ennen Kempeleen uutta kirkkoa ja sanoi meidän juosseen "klimpissä". Ehkä se hyvin kuvaakin porukkaamme. Vanhahkoja ukkoja, joilla on sama tarkoitus: pysyä hyvässä kunnossa ja hyvällä mielellä. Kyllä tällainen harrastus aina joulusiivoukset ja jouluostoksilla olemisen voittaa.

Juoksun jälkeen maistui hyvä Zimmarin sauna ja poreallas. Oli mukava kelliskellä porealtaan lämpimässä vedessä ja poreet vain hieroivat väsyneitä jalkoja. Tällä hetkellä reilun neljän tunnin jälkeen juoksemisen ovat jäsenet palautuneet. Liekö vaikka huomenna pääsisi lenkille?

Zimmarin jälkeen menimme vielä syömään Zeppeliinin Rossoon. Syönnin aikana rupattelimme muun muassa juoksemisesta. Omasta mielestäni porukan voisi jakaa kahteen ryhmään. Toinen ryhmä juoksisi viiden minuutin kilometrivauhtia ja toinen kuuden minuutin vauhdilla. Kaikki lähtisivät samaan aikaan ja palaisivat samaan aikaan. Matka ei ole päivän juoksussa tärkeintä, vaan kulutettu aika. Se on se aika, minkä aurinko on horisontin yläpuolella. Kävelijöiden ryhmä lähtisi myös samaan aikaan ja olisi samaan aikaan muiden kanssa Zimmarissa. Huoltoauto oli ihan mainio. Toivottavasti sellainen on käytettävissä ensi vuonna.

Kiitän omasta puolestani kaikkia päivän juoksuun osallistuneita ja toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Matti, KeMaKilainen


Edellinen juttuSeuraava juttu