Teneriffa Playa de las Americas 6.1. - 13.1.2009 (juoksuhullun päiväkirja / Matti Teirikko)
6.1.09 Tiistai, loppiainen. Aurinkomatkojen matka alkoi Oulunsalon lentokentältä loppiaisena kello 16.45. Perillä Teneriffan eteläisellä lentokentällä olimme aikataulun mukaan kello 21.25 paikallista aikaa. Lentokone oli täynnä ja istuinpaikkani oli 30 C. Se oli käytäväpaikka ulosmenon kohdalla. Jalkatilaa oli runsaasti, mutta vessojen läheisyys hieman häiritsi.
Perillä Americasissa menin suunnilleen heti nukkumaan, koska kello oli jo aika paljon. Mistään ei saanut siihen aikaan vettä. Ostin hotellin automaatista 1/3 litran pullon jääteetä.
7.1.09 Keskiviikko. Aamulla heräsin vähän myöhään eli puoli yhdeksän maissa. Toisaalta olin mennyt nukkumaan vasta puolenyön jälkeen paikallista aikaa. Paikallisaika Kanarialla on miinus kaksi tuntia Suomen aikaan verrattuna.
Vedenhaku oli ohjelmassa heti aamulla. Centro Comercial el Duque oli lähin ostoskeskus hotellilta Nogal Playa. Supermercado aukesi kuitenkin vasta yhdeksältä. Menin ostoskeskuksen kahvilaan juomaan aamukahvin. Istuin baarijakkaralle, kuten paikalliset asukkaatkin näkyivät tekevän. Tilasin cafe Alemanian eli cafe filtron, jonka tiesin muistuttavan meikäläistä kahvia. Ei se kuitenkaan niin hyvää ollut, vaan oli tehty selvästi pulverikahvista. En halunnut myöskään paikallisten syömää el churroa, munkkia, vaan tilasin myyjältä el pan eli leivän. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen "pan" sanaani , vaan täydensi sanaani pan tostado. Kohautin hartioitani ja niin hän häipyi keittiöön. Samalla keittiöstä tuli toinen tarjoilija kinkkusämpylätarjottimen kanssa. Noitahan minä juuri olisin halunnut, mutta sainkin itselleni kaksi paahtoleipää ja voipalan ja marmeladipalan niihin. Söin siis kahvin kanssa paahtoleipää con marmalada y amandillo.
Sitten ostoskeskuksen supermercado aukesi. Ostin sieltä leipää, limsaa, kaljaa ja punaviiniä. Kassalasku oli alle kymmenen euroa. Täällä oli selvästi halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi almuerzo maksoi vain 3 euroa ja hotellin täysihoito maksoi vain 20 euroa vuorokaudessa. Se oli all inclusive maksu. Siihen sisältyivät myös juomat. En kuitenkaan tullut tänne all inclusive - lomalle, vaan päinvastoin omalle "korkean paikan leirilleni", johon runsas syöminen ja juominen eivät kuulu. Tämä on nimenomaan "juoksuhullun päiväkirja".
Tämä oli minulle kolmas kerta Americasissa ja siten maisemat ja tiet olivat minulle tuttuja. Lähdin juoksemaan aamu kymmeneltä. Juoksu oli helppoa ja kevyttä. Olinhan pitänyt kaksi lepopäivää ennen tätä leiriä. Sitä ennen olin juossut kaksi viikkoa "putkeen" ilman lepopäiviä. Molemmilla viikoilla kilometrimäärä oli sata tai vähän yli. Juoksin ensiksi hotellilta rantaan, jonne oli matkaa noin kilometri. Katu oli klinkkeriä ja päättyi rannan klinkkerikadulle, joka oli kävelykatu. Katsoin risteyksen tarkasti sillä pitihän minun tulla jostain takaisinkin ja tämä risteys ainakin piti tulla tutuksi.
Rannassa käännyin oikealle La Caletan suuntaan. Reitti oli tuttu, vaikka kartat eivät ylettyneetkään tänne asti. Olin päättänyt juosta niin pitkälle kuin pääsen siihen suuntaan. Juoksin ylhäällä vuorella olevalle golfkentälle asti. Sinne oli lopussa mukava noin kahden kilometrin ylämäki. Golfkentän tuntumassa sai juosta rauhassa ilman minkäänlaista häiriötä. Vauhdinkin saattoi pitää hyvänä. Ylhäällä Golfkentän vierellä tietä jatkettiin ylöspäin, mutta minnekään työmaille minulla ei ollut halua juosta. Samalla matkalla katselin jo uusia reittejä muita päiviä varten. Sellaisia olikin matkalla. Suuria hotelleja oli matkan varrella: Altamira, Riu Palace Tenerife, Sheraton la Caleta, costa Adeje Palace, Jardin Caleta jne. Jos hotellin nimessä oli "palace" sana, hotelli olikin kuin palatsi.
Aikaa golfkentälle kului juosten lähes tunti. Juoksu ei tuntunut vielä missään. Toinen tunti lienee vaikeampi ja kolmannella ja neljännellä tunnilla sitten helpottaa. Sen tiesin jo kokemuksesta. Ainoa pelko juoksemisen vaarantumisesta oli penikkatauti, joka on minua kerran vaivannut Inclesissä.
Golfkentän suunnalla oli selvästi lisälenkin mahdollisuus. Seuraava asutuskeskus näkyi vuoren rinteellä. Sinne meni tie ja sen vieressä kevyenliikenteen väylä. Ehkäpä käynkin bongaamassa sen jonain päivänä.
Puolen litran Dexal juomani roikkui selän puolella ja se riittikin hyvin tähän mennessä. Join aika usein pari siemausta kerrallaan. Vasta Playa del Torviscassa ostin litran pullon vettä. Kävin juoksemassa aallonmurtajan päässä Puerto Colonissa ja sen jälkeen ostin veden. Kaadoin puoli litraa pullosta juomapullooni ja join vähän toisesta pullosta ja piilotin loput kivipaaden taakse. huomista varten. Se oli joku "san" -kivi näköalapaikan vieressä. Viisi vuotta sitten se oli erään kellokauppiaan myyntipaikka. Ostin afrikkalaiselta silloin "kehitysapuna". Mies oli Afrikasta, jossa hänen perheensä asui. Toimeentulo oli hänellä niukkaa. Juttelimme silloin pitkän aikaa hänen olosuhteistaan. Tänään myyjää ei ollut eikä muinakaan tulevina päivinä.
Jatkoin matkaa "vaarallisen" Veronica rannan kautta. Se oli minulle tuttuakin tutumpi paikka, koska kerran asuin juuri siellä Torres de Yomely hotellissa. Koskaan minulle ei siellä ole tapahtunut mitään. Matkaopas varoitti kuitenkin alueesta. Matka oli kohti Los Cristianosta. Aikaa juoksemiseen oli kulunut jo yli kaksi tuntia. Mitään väsymisen merkkejä ei vieläkään tuntunut.
Lainelautailijoiden "valtakunta" alkoi sitten Veronican jälkeen. Väkeä oli paljon juuri tässä paikassa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli siinä 22 astetta. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, mutta silti suuria aaltoja saapui lainelautailijoiden iloksi Atlantin valtamereltä.
Mereltä La Comerasta oli saapumassa iso laiva kohti Puerto de los Cristianosia. Sinnehän minäkin olin menossa. Aallonmurtaja oli juuri satamassa ja sieltä näkisin hyvin laivan saapumisen rantaan. Laiva ehti kuitenkin ennen minua satamaan. Ehdin kuitenkin katsomaan sen "lastin". Autoja tuli laivan uumenista pitkänä jonona. Ihmiset tulivat laivan kannelta ja linja-autot ja muut autot odottelivat matkustajia. Yksi pakettiauto ihmetytti "hieman". Katselin ylhäältä aallonmurtajalta auton ympärillä olevia kymmeniä ihmisiä. He odottelivat ilmeisesti laukkujaan, jotka oli sullottu pakettiautoon moneen kerrokseen ihan tiukasti. Se oli ihan "latinameininkiä" noin lievästi sanottuna.
Satamasta jatkoin sitten Cristianoksen hiekkarannan kautta rannan päähän Gran Hotel Aronian kohdalle. Aikaisemmalla kerralla siinä kohdassa oli puomi ja vartija, mutta nyt sellaista ei näkynyt. Hotellin vierestä alkoikin sitten noin kilometrin pituinen jyrkkä nousu ylös vuorelle. Ei se nousu kuitenkaan voimille ottanut. Nousin niin ylös kuin tie vei ja käännyin sitten vasemmalle. Risteyksessä tien viereen oli parkkeerattu iso linja-auton alustalle rakennettu MB matkailuauto. Se oli Hollannin rekisterissä. Auton ikkunat olivat peitettyinä verhoilla.
Sieltä ylhäältä seurasi sitten alamäkeä. Juoksin kohti suurta golfkenttää, joka oli Cristianoksen keskustasta Americasin suuntaan. Se oli tuttu paikka minulle, koska sen ympäri meni mukava kevyen liikenteen väylä.
Ihmettelin vähän poikittain rakennettuja tyhjiä teitä. Mitähän varten ne on tehty? Molemmin puolin Cristianokseen menevää valtaväylää oli tällaisia autioita teitä. Ne eivät vieneet oikein mihinkään ja ne olivat uusia.
Golfin kiersin tuttua reittiä. Linja-autoasema "estacion de Guaguas" löytyi ja sen jälkeen olin San Eugenion ostoskeskuksessa. Ostoskeskuksen jälkeen olin vähän hukassa, mutta juoksin rantaan ja sitä kautta pääsin hotellille.
Juoksuajaksi tuli 3 tuntia 56 minuuttia. Matka lienee ollut 35 kilometriä. Illalla kävin syömässä centro commercial Gran Surissa. Illalla nukutti mukavasti ja jalat olivat ihan hyvässä kunnossa. Nukkumiseen kului aikaa joka yönä kymmenen tuntia. Illalla olin jo hotellilla viimeistään puoli seitsemältä.
Torstai 8.1.09
Illalla olin mennyt nukkumaan niin aikaisin, että heräsin jo ennen seitsemää. Vuoteesta nousin seitsemältä ja aloin aamutoimet. Aamulehden lukuun ei täällä ollut mahdollisuutta. Puoli yhdeksään piti kuitenkin "venyä" sillä silloin vasta alkoi olla valoisaa.
Verryttelin aamulla "30" kaavan mukaan. Kaavaan kuuluu mm. 30 etunojapunnerrusta ym. Lähdin juoksemaan ennen yhdeksää. Rannan kulkijat olivat etupäässä juoksijoita. Golfkentän kääntöpaikalla olin 10 minuuttia nopeammin kuin eilen.
Oikeassa pohkeessa tuntui hieman kireyttä. Pelkäsin penikkaa, mutta kipu häipyi kuitenkin juostessa eikä se vaiva enää uusiutunut. Olisikohan lihaskalvo revennyt heti, kun puristus loppui niin nopeasti.
Takaisinpäin juostessani väkimäärä lisääntyi. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Juoksin molemmat puertot aallonmurtajineen.Puerto de Colonissa oli lähdössä suuri katamaraanialus. Se oli täynnä väkeä. Ruori oli ihmisen korkuinen. Purje laitettiin vasta kaukana merellä. Toisen aallonmurtajan jälkeen laskeuduin Cristianoksen terminaaliin sisälle ja katsastelin vähän paikkoja. Se oli ihan siisti paikka ja vessakin oli siisti. Suosittelen.
Arona hotellin jälkeen ihailin suurta asuntoautoa, jonka olin nähnyt jo eilen samassa paikassa. Auton pituus oli varmaan se sama 12 metriä, jollaista minä olen ajanut jo kymmeniä tunteja. Ajamani MB linja-auto on kuitenkin uudempi vuosimalliltaan kuin tämä asunto.
Loppupätkät menivät eiliseen malliin. Hotellille tulin yläkautta moottoritien viertä. Sen tien olin suunnitellut jo eilen illalla.
Iltapäivällä kävin syömässä rannalla. Katselin käveleviä ihmisiä ja pullonpyörittäjäpoikaa. Kävelin syönnin jälkeen hotellille. Kävin vielä kaupassa ja kirjoittelin sähköpostia hotellin internetissä. Kilometrejä kertyi taas 35. Aikaa kului se 10 minuuttia vähemmän kuin eilen. 35/70
Huomenna menen autopistan yläpuolta. Siellä on korkeita vuoria. Pois sieltä voisin tulla hotelli Orlandon kohdalta. Orlando on tuttu paikka. Olen siellä asunut.
Perjantai 9.1.09
Kolmas juoksupäivä alkoi. Suuntana olivat vuoret autopistan takana. Menin moottoritien yli "pyörivää" jalankulkusiltaa pitkin. Se oli punaista betonia ja sitä oli mukava mennä. Katselin autopistan yläpuolelta "professionaalisesti" linja-autojen ajoa siinä. Turvaväli ainakin oli liian lyhyt. Moottoritiellä välin pitäisi olla 2x nopeus. Suuntamerkkiä autot eivät myöskään käyttäneet vaihtaessaan kaistaa. Yhdellä linja-autolla vilkku oli koko ajan päällä, vaikka se ei ollut kääntymässä mihinkään suuntaan. Jyrkkiin ylämäkiin pysähtymistä ja siitä lähtemistä ihailin kyllä.
Juoksin ihan vasemmalle Gigantesin suuntaan. Tiet olivat ihan uusia asfalttiteitä. Tien reunalla oli korokkeellinen kevyen liikenteen väylä. Tiet olivat niin serpentiinisiä ja jyrkkiä, että jalat kipeytyivät nopeasti. Vauhtia oli siis hiljennettävä ja sitten jopa käveltävä. Ylöspäin oli selvästi helpompi mennä kuin alaspäin. Kiteyttäen vuoristossa oli betonia, kiveä, klinkkeriä ja asfalttia. Betoni lienee päärakennusaine taloissa. Ne olivat upeita vuoren rinteeseen rakennettuja. Taloista oli huikeat näköalat alas Americasin keskustaan ja Atlantin valtamerelle. Suuria määriä taloja oli rakennettu muurin taakse. Tiellä luki vain, että ei ole menemistä eteenpäin! Prohipido, securo jne. Sanoja luki tie-esteissä. Meri oli monta sataa metriä alempana, mutta kuitenkin lähellä. Perros -varoitusmerkit olivat myös yleisiä. Onneksi irtokoiria ei ollut ja haukkuminen kuului yleensä aitamuurin takaa.
Juoksua kertyi tänään 2 tuntia 18 minuuttia. Enää en aio mennä näin ylös juoksemaan.
20/90 (3 päivää)
10.1.09 lauantai
Neljäs päivä valkeni lähes pilvettömänä, mutta aamulla parvekkeen mittarissa oli vain 15 astetta. Ilmasta tuli kuitenkin tänään lämmin ja aurinkoinen. Aurinko ei ole kuitenkaan täällä polttava. UV kerroin on tähän aikaan neljän paikkeilla.
Lähdin nyt Gigantesin suuntaan ylempänä kuin rantabulevardi. Olin katsastellut eilen illalla katuja ja huomannut ne juoksukelpoisiksi autopistan alapuolellakin. Yleensä liiallinen jyrkkyys haittaa ylä- ja alamäissä. Erityisesti alamäkijuoksu alkaa jo tuntua vaikealta.
Juoksin golfkentälle asti. Aikaa kului hieman vähemmän kuin aikaisemmin. Sitä kului noin 45 minuuttia. Ylhäältä kentän reunalta vuoren jyrkänteeltä ihailin upeita maisemia edessäni. Alhaalla ihan edessä oli suuria banaaniviljelmiä, vähän kauempana suuria hotelleja (esimerkiksi Riu adeje ja joku Palace) sitten vähän kauempana Atlantin ääretön valtameri. Oli siinä paikassa ollut muitakin maisemien ihailijoita. Maasta sen huomasi erilaisina roskina. Niistä roskista olisi voinut analysoida vaikka mitä kävijöistä, mutta jääköön se. Roskia siellä on riittämiin. Muovipullot ovat suuri riesa mielestäni.
Sen jälkeen juoksin pitkin rantaa kohti Los Cristianosta. Americasin aallonmurtajan kävin myös juoksemassa. Suuri alus oli lähdössä satamasta ja se töräytteli torveaan varoitukseksi muille aluksille. Cristianoksen aallonmurtajalla olin jo aika väsynyt. Kolmas tunti oli jo menossa juoksussani. Päätin ostaa supermercadosta syötävää. Jotenkin tuntui, että energia alkaa loppua. Siihen mennessä en ollut ostanut vielä vettäkään, vaan puoli litraa dexal - juomaa oli vasta kulunut. Muuten juoksu kulki ihan "dieselinä". En ollut hengästynyt ja pulssi lienee ollut alle sata.
Ostin kaupasta Fantan, veden ja sämpylän. Koko komeus maksoi 1.90 €. Istuin sitten rannalla ja nautin limsan ja sämpylän ja jatkoin matkaani kohti Aronaa. Sieltä käännyin sitten vasemmalle ylämäkeen. Mäen pituus on n. 1000 metriä ja nousu ainakin 100 metriä. Olisiko jyrkkyys sitten 10 %? Ihan ylhäälle meni sitten n. 100 metriä pitkät portaat, joiden yläpäässä suuri asuntoauto vielä oli. Auto oli auki ja isäntä jutteli puhelimeen auton ulkopuolella. Mitään sähköliitäntöjä ei autoon mennyt. Golfkentän lähellä reitin alkupuolella oli noin viitisen asuntoautoa sorakentällä. Mitään sähköpaikkoja paikat eivät olleet. Sellaista "rutusakin" kaltaista meininkiä ei autoissa ollut.
Loppumatkan tulin osin järkevämpää reittiä. Löysin uuden tien aivan moottoritien viereltä. Estacion de guaguasin jälkeen ei tarvinnut mennäkään cenro commercial de San Eugenion kautta, vaan tie vei ihan moottoritien viertä. Tie oli uutta asfalttia ja se oli tarkoitettu jalankulkijoille.
Siitä pääsin ylös tutulle ja turvalliselle reitille. Menin suojatien kautta, vaikka vähän mutkaa tulikin. Autoilijat kunnioittavat siellä suojatietä. Täällä Suomessa suojatienkin ylittäminen voi olla vaarallista.
Hotellilla olin kolmen tunnin ja 32 minuutin kuluttua. 35/125 (neljä päivää)
Päivällä jatkoin vielä "hulluttelua" ja kävelin monta tuntia. Illalla sen kyllä huomasi, kun nukkumaan halutti mennä jo seitsemän aikaan. Väkisellä kuitenkin sinnittelin valveilla yhdeksään asti ja heräsin sitten aamulla hyvin nukutun kymmenen tunnin yöunen jälkeen.
Hulluahan tämä on, kun juoksun jälkeen ei levähdä, mutta ihminen on luotu liikkumaan. Mikään jäsen ei juoksemisesta kulu, vaan paranee! Se on minun mottoni!
11.1.09 Sunnuntai
Päivä valkeni pilvisenä, mutta poutaisena. Kolmen tunnin ja 20 minuutin juoksun jälkeen aurinko paistelikin oikein mukavasti.
Olin aikonut juosta uusia reittejä, mutta aikomukseksi se jäi. Juoksin samoin kuin eilen yläkautta golfkentälle. Siellä ylhäällä katselin vähän aikaa touhua kentällä. Kukaan ei kävellyt! Kaikki ajoivat sähköautolla eteenpäin pallon perässä! Voi hitto miten laiskaa porukkaa! Tuollaista harrastusta halveksin! Kävelisivät edes pallon perässä. Moni reikä oli jonkun kukkulan päällä. Ruoho kentällä oli tosi hienoa. Vettä täällä ei sada, joten kastelemalla se ruoho kasvaa.
Auringon ollessa pilvessä ranta oli "eläkeläisranta". Vanhemmat ihmiset kävelivät rannalla ja varmaan olivat tyytyväisiä, kun mitään tungosta siellä ei ollut. En juossut aallonmurtajia. Maisemat olivat liiankin tutut. Klinkkeriä, klinkkeriä... tuhansia myymälöitä, tuhansia ravintoloita, supermercadoja, sisäänheittäjiä...
Ne on nähty, mutta kuitenkin rantaa pitkin on mukava juosta ja ehkä kävelläkin. Takaisin Cristianosista palasin tuttua reittiä pitkin. Cristianos on tavattoman suosittu paikka. Se on rauhallisempi paikka kuin Americas. Ruotsalaisia siellä on paljon. Siellä on ruotsalainen kirkkokin, svenska kyrkan.
Siellä oli sunnuntaimarkkinat. Kävelin markkinapaikan läpi.Sama pakokauhu minulle tuli kuin edellisellä kerrallakin. Miten tästä tungoksesta pääsee ulos? Oma vaimoni ainakin viihtyisi tällaisilla markkinoilla. Ihan portin vieressä oli esimerkiksi myyjä, jonka paino oli ainakin 150 kiloa. Hän myi rintaliivejä. Mikähän kuppikoko hänellä on? Eteläamerikkalaisia villavaatteita siellä oli myös. Kerran erehdyin ostamaan laamaeläimen villasta valmistetun villapaidan Inglesistä markkinoilta. Se on lahjoitettu naapurin rouvalle.
Kotona hotellilla olin moottoritienvierestä juosten kolme tuntia 24 minuuttia myöhemmin. Matkaa kertyi 32 kilometriä, koska aallonmurtajat jäivät juoksematta. 32/157 (5 päivää)
Reitin varrella sattui sellaista, että en syönyt tänä päivänä oikeastaan mitään. Lähellä San Eugenion ostoskeskusta, jonka lähellä olin syönyt kahtena päivänä, näin suuren kissankokoisen rotan. Ruokahalu meni heti! Koko päivänä ei ollut nälkä.
12.1.09 Maanantai
Viimeinen juoksupäivä valkeni täällä pilvisenä, mutta kuinka ollakaan iltapäivällä paistoi aurinko. Sellainen sää täällä on lähes aina. Pilvet ikään kuin jäävät kiinni vuoriin ja ne eivät pääse tälle puolelle. Juoksevalle ihmiselle sellainen sää on ihan hyvä. Aamupäivällä on juoksua ja iltapäivällä lepäilyä. Mikäpä sen mukavampaa kuin lepäillä auringonpaisteessa täällä kaukana 5000 kilometrin päässä kotoa, kun kotimaassa on kaamosaika ja mahdollisesti huono ilma.
Juoksin linja-autoaseman kautta golfkentälle. Sieltä jatkoin tulivuorelle, jonne olin päättänyt kiivetä tälläkin reissulla. Ylhäältä vuorelta oli mahtavat näköalat. Sieltä juoksin Los Cristianoksen ja las Americasin kautta hotellille. Ilma oli tosi hieno. Päivällä istuin hotellin parvekkeella auringossa. Sen jälkeen lähdin vielä kaupungille tekemään viimeiset tuliaisostokseni.
20/177 (kuusi päivää)
Mietelmiä
Playa de las Americas ei ole sittenkään hassumpi paikka juoksijalle. Sää on tietenkin tärkeä. Siellä ei ole tammikuun alussa liian kylmä eikä liian kuuma. Ns. tuulipuku ei ole juoksemiselle tarpeen. Aina tarkenee siellä. Olen käyttänyt nykyään juoksemisessa ns. teknisiä paitoja. Ne pysyvät aina kuivina eivätkä ole kuumia. Jalassa on lyhyet juoksuhousut. Aurinkolasit ovat välttämättömät myöskin pilvisellä ilmalla. Minulla on itsestään tummuvat ja vaalenevat lasit aina juostessa. Siltikin silmät tahtovat kirvellä juoksun aikana. Ne ikään kuin kuivuvat viimassa.
Selässä kulkeva juomapullo on tarpeellinen. Edessä minulla on vielä vyölaukku, jossa on kartta, hieman rahaa, hotellin ja matkanjärjestäjän ja omat tiedot ja puhelinnumerot onnettomuuksien varalta. T - paita on minusta parempi kuin hihaton paita. Liiallinen aurinko ei ole mukava iholle. Ennen juoksua pitää panna aurinkovoidetta paljaisiin paikkoihin, vaikka aurinko ei lähtiessä paistaisikaan. Iho palaa yllättävän herkästi juostessa.
vierailija 24.3.2009 jälkeen.