Kempeleen Maratonklubi
Kempeleen Maratonklubi ry:n logo

Rhodos 6. - 13.6. 2009

6.6.
Lähtöpäivä oli lauantai. Se oli Kokkola - Pietarsaari lentokentältä eli lähtöpaikka oli Kruunupyyssä. Olin kyttäillyt äkkilähtöjä Oulun lentokentältä Kreikkaan Määränpäänä olisi voinut olla joko Kreeta tai Rhodos. Minulla oli tarkoituksena lähteä juoksemaan kunnolla huonosti menneen kevään jälkeen. Keväällä minua vaivasi "sikainfluenssa". Oireet olivat samat kuin sikainfluenssassa, mutta kuume ei noussut enkä ollut käynyt ulkomailla, josta sen olisi voinut saada.

Lopuksi varasin matkan Kokkolasta, koska vastaava Oulun matka varattiin yhtäkkisesti keskellä yötä. Se olisi ollut samaan hotelliin, mihin menin, mutta matka olisi alkanut seuraavana päivänä eli sunnuntaina aika myöhään. Tapasinkin sen Oulun paikan varanneen miehen. Hän oli Pihtiputaalta ja olisi tullut mieluummin Kokkolan kentältä kuin Oulun kentältä. Näin ne asiat kuitenkin menevät ja sillä siisti. Pihtiputaan mies oli tyytyväinen matkaansa ja niin olin minäkin. Omalla lennollani molemmat lennot olivat päivällä, kun taas Oulusta lähtevä lento oli perillä aamuyöllä ja Oulussa sen saapumisaika oli kello 3.20 aamulla.

Kruunupyyn kentältä matka alkoi kello 9.20. Se tarkoitti sitä, että minun piti ennättää Pendolinon kyytiin. Junamatka Kokkolaan alkoi kello 4.50 ja Kokkolassa tuloaika on 6.35. Juna-asemalta minun oli kiirehdittävä linja-autoon kello 6.50. Ehdinkin ihan hyvin ja autossa pääsin sitten Kruunupyyn Essolle, jonne olin tilannut taksin jo edellisenä iltana aikatilauksena. Taksi vei minut sitten lentokentälle, jossa olin hyvissä ajoin.

Kentällä tapasin yhden tutun kempeleläisen perheen. He olivat lähdössä samalle lennolle. Isä, äiti ja kaksi aikuista tytärtä olivat menossa allinclusive matkalle Rhodokselle. Matkustajatarkastus siellä oli erityisen tarkka. Taisivat tarkastaa noin joka viidennen matkustajan käsikopelolla. Lentomatka sujui hyvin ja lennolla oli hyvät kelit. Perillä kone oli aikataulussa eli 13.10. Tutulla Paradisin lentokentällä kaikki sujui ihan hyvin. Matkatavarahihnoilla vaan sattui olemaan aika paljon ruuhkaa ja monitoriin ilmestyikin vasta jonkun ajan kuluttua oikea hihna, johon Finnairin lennon AY 1717 lennon matkalaukut tulivat.

Rhodos cityyn lähti yksi Aurinkomatkojen bussi. Matka lentokentältä perille kestää noin 25 minuuttia. Aurinkomatkojen sillä matkalla hotelleja kaupungissa oli kolme. Minun hotellini nimi on Rodian Gallery. Se sijaitsee ihan kaupungin päässä. Rantaan hotellilta oli 200 metriä. Hotelli sijaitsee vilkasliikenteisen kadun vieressä. Bussi pysähtyi keskelle tietä ja me matkustajat poistuimme autosta ja otimme matkalaukkumme ja lähdimme 50 metrin päässä olevaan hotelliin. Linja-auton perässä oli hetkessä yli 100 metrin jono, mutta ihmeen kärsivällisesti takana olevat autot vaan odottivat bussin lähtemistä.

Hotellin tuloaula oli suhteellisen pieni, mutta passin jätettyäni sain kaksi avainta. Toinen oli huoneeseen ja toinen ulko-oveen. Koko hotelli oli saneerattu vuosi sitten ja mitään moittimista ei siinä ollut. Itse hallitsin kaksiota, johon kuului vielä erillinen keittokomero ja kylpyhuone. Parveke oli koko asunnon pituinen ja molemmista huoneista oli käynti parvekkeelle. Kyllä siellä kelpasi meikäläisen elellä viikko.

Suunnitelmissani oli tehdä ensimmäinen lenkki tulopäivänä. Lähdin juoksemaan tuuliselle rannalle kohden etelää. Tuulinen ranta on saaren länsiranta. Se on Aigeian meren rantaa. Toinen puoli saaresta eli itäpuoli on Välimerta ja se on tyynempi puoli. Juoksin mielestäni ihmeen kuumassa ilmassa kohti Ixiaa. Aurinko porotti suoraan päälakeen ja tuuli oli onneksi kova ja vastainen. Takaisin tullessa olisi kuitenkin myötätuuli. Ixian ranta on tukkoinen ja ahdas. Kyllä sen ohi pääsee, jos kulkee merenpuoleista jalkakäytävää ja väistelee ihmisiä. Varsinkaan ruotsalaiset eivät anna tietä. Heitä pitää väistää ajotien puolelta. He "omistavat" nämä rannat. Sitten tuli tienhaara, jossa luki Lalyssos Beach. Se oli rantaan johtava sivutie, jota olin juossut jo aikaisemminkin. Olihan tämä minulle jo kolmas matka Rhodokselle. Rannalla juoksin kaikkiaan yli tunnin. Takaisinpäin tullessa alkoi uupumus. Ihmettelin asiaa, koska en ollut juossut vielä kahtakaan tuntia. Kuumuus oli kova, mutta sittenkin, miten olen noin uupunut. Juoksin ja kävelin loput matkasta. Sitten hotellilla toivuin nopeasti ja mietin väsymyksen syytä. Pitääkö tähän ilmastoon oikein totuttautua? Huoneen kosteusmittari näytti 90 prosentti kosteutta ja muutenkin ilma oli koko ajan kuuma. Huoneen "ilmastointi" pelasi kyllä hyvin, kun piti molempien huoneiden parvekkeen ovet auki ja huoneeni sijaitsi tuulisella puolella ylimmässä eli kuudennessa kerroksessa. Parvekkeen ovet olivatkin sitten yötä päivää auki koko viikon ajan. Hotellin respassa olin kysynyt ilmastointia. Se oli huoneessa, mutta maksoi 7 euroa vuorokausi. Sitä paitsi respan tyttö nauroi kysymisiäni. Hän sanoi, että asut kuudennessa kerroksessa tuulisella rannalla. Laita vaan parvekkeen ovat auki, niin kyllä tuuletus riittää! Samoin kysyessäni safety boxin avainta, hän antoi sen ja sanoi takuun olevan 20 euroa avaimesta. Kun luovutan avaimen takaisin viikon päästä, saan rahani sitten takaisin. Enpä ole moista "vieraanvaraisuutta" muualla tavannut. Muutenkin respan 40 -vuotias tyttö oli mukava ja kertoi koko elämäntarinansa sen viikon aikana. Hän oli todellinen kreikkalainen ja puhui hyvin englantia. Minä en näet osaa kreikkaa. Minun kielitaitoni koostuu suomesta, ruotsista, saksasta, englannista, espanjasta ja un poco italiasta. Ensimmäisen päivän juoksumatka oli 20 kilometriä.

Illalla olisi tutustumisilta ollut Ellin paikassa kello 19, mutta kartta unohtui hotelliin ja niin paikka jäi löytymättä. Niinpä palailin hämärtyvässä illassa hotelliin ja aloin aikaisin nukkumaan. Olihan päivä ollutkin pitkä sillä olin noussut jo kolmelta aamulla Kempeleessä.

7.6. sunnuntai

Pitkän kymmenen tunnin yöunen jälkeen heräsin aamukuudelta. Jotenkin aika kuitenkin kului kahvia keitellessä, venytellessä ym niin kauan, että lenkille lähdin aamulla vasta puoli yhdeksän maissa. Edellinen yö oli ollut rauhaton. Melu kadulla jatkui viiteen asti. Olisiko lauantai-ilta tavallista levottomampi täällä cityssä?

Tällä kertaa lähdin juoksemaan saaren itäpuolta. Se on siis välimeren puolella. Sitä sanotaan Ellinrannaksi. Hotellin kohdalta lähtee puisto kohti saaren kärkeä. Sen kautta pääsee nopeasti rantatielle. Aamulla Ellinrannalla on väljää. Yksi hedelmämyyjä siellä oli ja muutama aamu-uija. Kiva oli juosta rantaa pitkin. Noin kilometrin päässä alkoi saaren hallinnollinen keskus, jossa on hallintorakennuksia. Kaikki rakennukset ovat massiivisia. Rakennusten jälkeen alkaa satama. Siellä on kymmeniä veneitä, jotka lähtevät päivän mittaan eri puolille viemään turisteja. Veneet menevät muun muassa Turkkiin Marmarikseen, Lindokseen, meriristeilylle jne. Matkojen myyjät eivät ole tungettelevia, kuten esimerkiksi vanhan kaupungin myyjät. Vanhassa kaupungissa on "ahdistavaa" kulkea joidenkin myyjien liiallisen innokkuuden vuoksi.

Itärannalla vanha kaupunki ulottuu rantaan asti, joten sen läpi pitää mennä. Aamulla asiassa ei ole mitään ongelmaa, koska ihmiset eivät ole vielä liikkeellä, mutta päivällä tungoksesta on haittaa. Vanhan kaupungin tungoksessa on mentävä ihmisvirran mukana ihan kärsivällisesti. Ei näillä reissuilla saa olla liian kiire.

Vanhan kaupungin jälkeen satama jatkuu. Laivat suurenevat ja pääsy suurille laivoille on estetty aidalla. Satama-alueelle pääsee vain portin kautta ja portilla on vartija, joka tarkastaa menon asiallisuuden. Sataman jälkeen alkaa rakenteilla oleva nelikaistainen tie leveine kävelyteineen. On siinä mahtava juosta, kun autot eivät saa tulla keskeneräiselle tielle. Asfaltin alusta oli pietty, mutta asfalttia ei ollut vielä laskettu. Piki on sulaa ja liimamaista. Sille ei kannata tietenkään astua. Jalkakäytävän kapeaa koroketta pitkin oli mukava juosta. Keskeneräisen tien päässä oli slummialue entisellä kaatopaikalla. Ennen sitä ei olisi huomannut, mutta uusi tie sivusi sitä. Ei ollut mukava katsella hökkelikylää kaatopaikalla! Parissa slummiasunnossa oli Kreikan lippu ja muutamissa hökkeleissä oli katolla tv antenni. Se on vähän kuin jossain Venezuelan slummitalossa, jossa ei ole muuta huonekalua kuin televisio.

Rakenteilla olevan tien jälkeen alkoi vilkas vanha tie. Ensiksi ihmettelin yhden uuden talon ääntä. Se oli ihan kuin kovaa vihellystä ja se ääni kuului koko ajan Olisikohan se ollut joku hälytyslaite varkaiden varalta? Sen jälkeen tuli Lidl ja Eurospar tavaratalot. Nyt oli kuitenkin sunnuntai ja kaupat olivat kiinni toisin kuin Suomessa. Seuraava päivä maanantaikin oli täällä joku juhlapäivä ja kaupat olivat edelleenkin kiinni. Tietenkin turistialueella avoimia kauppoja oli aamusta iltaan joka päivä.

Matkan määränpää oli Koskinou -aito kreikkalainen kylä. Vilkkaan tien vierustaa oli aika hankala juosta. Tien viertä kulki noin puolen metrin levyinen polku, jota pitkin oli pakko juosta. Rantatie on niin kapea, että voisi joutua auton alle. Tien nopeusrajoitus on 50 km/t, mutta autojen keskinopeus on siinä tiellä arviolta 70 km/t.

Ennen Koskinoun tienhaaraa on liikennevalot. Niiden kohdalta pääsee hyvin vilkkaan tien yli. Koskinouhin pitää mennä tien vasemmalle puolelle. Heti, kun rannikolta lähtee sisämaahan, tie alkaa nousta jyrkästi.

Hautausmaa oli niin kaunis, että jäin katsomaan sitä tien puolelta. Kreikkalainen aita ympäröi hautausmaata ja sen rauhan voisi rikkoa joku kaukaa tullut muukalainen. Haudat ovat kuitenkin heti aidan vieressä ja ne ovat kauniita. Hauta on maanpäällinen. Ruumis ei maadu siellä ja se muumioituu. Haudoilla on koko ajan tuoreita kukkia, vainajan kuva ja syntymäaika ja "muerto" 2007 esimerkiksi. Eli kuolinvuosi. Vaikka Kreikka on ortodoksinen maa, risti on kuitenkin haudalla se samanlainen risti kuin meilläkin. Hautauskappeli tien toisella puolella oli hyvin kaunis. Sinnekään sisälle en kehdannut juoksuasussani mennä. Haluan kunnioittaa heidän tapojaan. Rodoksen kappeliin satamassa näytti menevän turisteja shortsiasuissa. Se ei mielestäni ole asiallista pukeutumista. Katolisissa kirkoissa on eteisessä selvät kiellot "liian rohkeista " asuista.

Tie nousi vielä jyrkästi kylään. Tien varrella oli paljon mainostettu "panorama taverna" .Sieltä on mainoksien mukaan hienot näköalat merelle. Eivät ne minun mielestäni kovin kummoiset olleet. Toisella puolella Panoramaa oli pieni kaatopaikka! Ehkä terassilta sitä ei nähnyt, mutta parkkipaikalta kylläkin.

Kylässä söin sämpylän ja join Fantan. Ostin myös vesipullon ja lähdin sitten "vaeltelemaan" kohti Rhodos Cityä. Väsymys yllätti taaskin loppumatkasta. Lenkki kesti kuitenkin jo kolme tuntia. Ehkä huomenna olen jo paremmin tottunut tähän ilmastoon ja voin pidentää lenkkiä.

Iltapäivällä vaeltelin Rhodoksen vanhassa kaupungissa. Pitäähän "pakollinen kuvio" retkestä olla tehty. Istui tavernassa ja katselin ihmisvilinää vanhan kaupungin kadulla. Mitään en sieltä ostanut.
25km/45km

8.6. Maanantai

Tämä maanantai oli täällä pyhäpäivä. Olisikohan se ollut ortodoksien helluntai eli Pyhän Hengen vuodatuksen päivä. Se on 50 päivää pääsiäisestä. Tuon teorian mukaan pääsiäinen on ortodokseilla myöhemmin kuin meillä. Aamulla kuitenkin heräsin tuttuun aikaan eli kuudelta. Hirveä varisten möykkä hotellien katoilla oli alkanut jo viideltä. Minun hotellini katolla oli yksi pesä. Pesän kuningas raakkui siellä kauhealla äänellään ja sadan metrin päässä toisen hotellin katolla raakkui toinen varispari. Kuuluttelivat siis reviiriään. Varpusten ja kyyhkysten lisäksi siellä ei ollut muita lintuja kuin lokkeja ja pääskysiä. Lähdin juoksemaan kohti Lalyssoksen Akropolis kukkulaa.

Ixian kohdalla oli rauhallista näin aamulla. Tuulikin oli ollut piristävästi vastainen. Lalyssoksen liikennevaloissa käännyin sitten rannalta poispäin. Käännyin kuitenkin liian aikaisin sillä huomasin tulleeni umpitielle. En palannut kuitenkaan liikennevaloille, vaan ensimmäisestä poikkitiestä mentyäni löysin oikean ja tutun tien.

Kohta tien varrella oli tuttu koulu, mutta ei siellä ollut ketään. Koulun jälkeen tie kapenee ja Akropoliille menevä serpentiinitie alkaa. Olin odottanut tätä. Edeltäpäin suunnittelin nauttivani joka hetkestä ylöspäin mennessä ja ylhäällä olosta. Vuorelle menevä tie on minun "toivetieni". Se on niin jyrkkä, että täytyy ponnistella tosissaan, että pysyy juoksuaskel yllä. Tien varrella on pieniä näköalapaikkoja, joihin autoilijat eivät hoksaa pysähtyä. Sen sijaan juoksija voi nauttia näiden paikkojen näkymistä mielin määrin.

Ylämäen pituus lienee noin kolme kilometriä. Aurinko paahtaa kohti päälakea. Yksi kuollut käärmekin oli tiellä. Olisiko autoilija voinut väistää sitä? Tien reunoissa on syöksyojat vedelle. Kun siellä sataa, vesi vyöryy alas. Samoin palokunnalle tarkoitetut vesiputket kulkevat tien reunaa. Jos joku heittäisi palavan tupakan metsään, tulipalo olisi varma. Miten sammutat rutikuivan vuoren? Ylhäällä olijoille tulipalo olisi palava helvetti! Maailman perintökohde tuhoutuisi varmasti.

Ylhäällä vuoren päällä oli linja-autoja noin viisi ja henkilöautoja enemmän. Kuitenkaan ihmisiä ei ollut liikaa. Myöhemmin päivällä ihmisiä on liiaksi asti. Ostin kioskista puolentoista litran pullon vettä. Kaadoin puoli litraa selässä kantamaani juomapulloon ja join litran ylhäällä ollessani. Pois lähtiessäni panin tyhjän pullon roskiin.

Oikealle menee tie ylös näköalapaikalle. Tien varressa on oma pyhiinvaellusreittini. Siinä on 15 kupariveistosta, jotka kertovat Jeesuksen ristintiestä. Selostan ne kuvat toiselta matkaltani. Kukkulan laen ovat valloittaneet riikinkukot. Ne huutavat kauhealla äänellään, mutta muuten ne ovat hienon näköisiä. Ihan kesyjä ne myöskin ovat.

Näköalapaikan näkymät ovat upeat. Kaiteen takaa näkee koko saaren pohjoisosan. Eteläpuolella on kaksi lentokenttää ja kaksi tutkapalloa. Itäisempi kenttä on sotilaskenttä, jossa ei näy mitään elämää. Länsipuolella on Paradisin kenttä, jossa toimintaa riittää. Euroopan suunnalta lännestä koneet tulevat Turkin yli. Ne lentävät Välimeren yli Rhodokselle siinä Lalyssoksen kohdalle ja kaartavat laskeutuen kohti Paradisin kenttää. Koko systeemi näkyy hienosti vuoren päältä. Paradisista ja Petaloudesiin menevät tiet liikenteineen näkyvät lintuperspektiivistä. Kaikki tuolla näkyvät tiet olen juossut! Hienoja reittejä ja hienoja kokemuksia, jotka eivät lähde mielestäni milloinkaan! Kukkulan huipulla voi kuvitella olevansa kotka, joka liitelee maisemien yllä. Ylhäällä on myös pieni kappeli, johon voi antaa roponsa kirkon toiminnan tukemiseksi.

Alaspäin juostessani päätin poiketa tien varrella olevaan kappeliin. Se on noin kilometrin päässä huipulta, mutta puolivälin yläpuolella kuitenkin. Kappelissa paloivat tuohukset, mutta ketään ei näkynyt paikalla. Kirkon pihalla oli hana, josta yritin ottaa vettä hikisille kasvoilleni. Aluksi vettä tuli, mutta se oli ihan kuumaa ja sitten ei tullut ollenkaan. suljin hanan ja annoin sen olla. Luultavasti jossain oli sulkuhana kiinni.

Kappelin pihalta lähti tie jyrkästi alas oikealle. Jep, lähdenkin sitä tietä alaspäin. Jätän asfaltin ja siirryn soralle. Tie oli jyrkkä ja suurehkoja "kraattereita" oli tiessä. Kuitenkin maastoauton pyörien jäljet näkyivät tiessä. Lopussa hieman pelotti, koska tie oli jyrkkä ja kuoppainen. Mitä jos katkaisen jalkani täällä. Kukaan ei tiedä tulla auttamaan eikä minulla ole puhelintakaan mukanani. No ehkä huuto kuuluisi? Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Pääsin onnellisesti alas ja lähdin eri tietä kohti Ixiaa. Olin aikaisemmin viisi vuotta sitten juossut näitä teitä pitkin ja tiesin pääseväni kyllä perille. Kartta minulla on aina mukanani ja sitä voi myös reitin varrella katsella.

Ixian kautta kotiin kamalassa helteessä. Tuntui jo päälakikin aralta. Piti ostaa valkoinen lakki, jotta pää ei palaisi. Tämän päivän lenkki kestikin jo 4,5 tuntia. Olen tottunut tähän ilmastoon! Hurraa. Muuten tuon pituinen juoksulenkki ei olisi onnistunut! Illalla kävelin Rhodoksen ostoskatuja ja katselin tavaroiden hintoja. 35 km/80 km

9.6. tiistai

Edellinen yö oli rauhaton. Meteliä kuului kadulta aamuun saakka. Pariskuntien huolen aiheena oli kovaäänisesti, että "Do You love me really or not? Why you did so? Pikku hiljaa viiden jälkeen katu hiljeni ja ihmiset nukkuivat. Variksetkin olivat hiljaa siihen saakka, kunnes katu hiljeni. Sitten viiden jälkeen alkoi varisten konserttikiertue! Katujen metelissä oli mukana aika paljon autoja, moottoripyöriä. Illalla menin nukkumaan kelo 21.30 ja olin täydessä unessa, kun Riitta soitti kello 22.

Aamulla heräsin jo puoli kuudelta, mutta aloin uudestaan nukkumaan ja heräsin kuudelta. Aamutoimet kestivät puolitoista tuntia ja lenkille pääsin puoli kahdeksalta. Päivämatkan määränpää oli lentokenttä Paradisi. Se on huiman kaukana täältä, mutta vielä pitemmistä lenkeistä haaveilin ennen matkaa. Kuvittelin voivani juosta jopa Petaloudesiin, mutta se ei ollut mahdollista. Lenkin pituudeksi olisi tullut 55 kilometriä. Tuollaisessa juoksulenkissä sään pitäisi olla huomattavasti viileämpi. Täällä Rhodoksessa joka päivä lämpötila kohosi 30:een asteeseen ja aurinko porotti suoraan päälakeen.

Aamulla auringon ollessa matalammalla oli hyvä juosta. Juoksin yhtä soittoa Ixiaan. Tuolloin katsoin jo huolestuneena vasenta käsivarttani, joka alkoi punoittaa auringosta. Olin laittanut 20 suojakertoimella varustettua voidetta itseeni, mutta hien tullessa pintaan se haihtui hien mukana pois. Ixiaan päin juostessa vastaan tuli mies , joka oli kalju ja yläruumis paljaana. Hän oli yltäpäältä hiessä ja märkä. Itse en ollut läheskään noin hikinen. Joskus ihmettelin omaa "kuivuuttani". Auringon polttavuus pitää ottaa huomioon. Juoksin koko viikon paita päällä. Käytän niin sanottuja teknisiä paitoja, joista hiki haihtuu. Ensimmäisinä päivinä käytin hihatonta paitaa, mutta jo parin päivän jälkeen siirryin oikeaan t- paitaan.

Etelään juostessa vastaan tulee jatkuva autojono. On se kreikkalaisenkin tultava välillä töihin. Hotellin vieressä olevalla työmaallakin lepopäiviä tuli kolme: lauantai, sunnuntai ja maanantai. Lalyssoksen paikkeilla aloin katsella "vanhojen hotellieni" tienhaaroja. Edellinen hotellini oli Andrea Mare Elektra hotellin tienhaarassa. Hyvinhän se tienhaara löytyi. Noin reilun kilometrin päässä oli hotelli. Asunto oli siellä maatasolla ja seurana oli ruotsalainen nuori mies. Isoin ongelma oli sisään pyrkivät hyttyset. Hotellin läheltä vuokrasin silloin skootterin. Edellisenä iltana vuokraamon isäntä lupasi minulle skootterin 10 eurolla ja aamulla rouva luovutti sitten minulle "pitkin hampain" Peugeot skootterin sillä hinnalla.

Juoksin ihan meren rantaan ja sieltä menikin polku eteenpäin. Polku muuttui tieksi ja pääsin vihdoin päätien reunalle etsimään "Pegaso" tienhaaraa. Jo seuraava tienhaara oli se ja ei muuta kuin päätieltä pois.

Pegason tienhaaran jälkeen oli pitkä matka, ehkä 2 kilometriä, kunnes tuli tutut maisemat. Valsami hotelli oli siellä värikkäänä. Keltainen, oranssi ja joku muu väri on dominoiva väri. Valsami hotelli on kuitenkin huippupaikka, mutta omistaja ei osaa käyttää internetiä ja moni asiakas jää tulematta sen takia.Yritin tällekin reissulle saada tätä hotellia, mutta vastausta en saanut. Isäntä sanoi viimeksi, että hän ottaisi minut mielellään asukkaakseen harmittomuuteni vuoksi. Valsami hotellilta jatkoin matkaa eteenpäin suurelle tielle kohti Kremastia.

Kremasti on hieno kreikkalainen paikka. Sen kirkkoa ja luostaria kunnostetaan jatkuvasti. Nytkin se oli remontissa kuten viisi vuotta sitten, jolloin viimeksi olin siellä. Kremastista olen kääntynyt usein Shellin huoltoaseman kohdalta sisämaahan. Tie jatkuu eteenpäin niin kapeana, ettei juoksija oikeastaan mahdu autojen sekaan. Jalankulkijoille on osoitettukin kiertotie. En kuitenkaan lähtenyt kiertämään, koska aito kreikkalainen tunnelma löytyy juuri ahtaimmissa paikoissa. Taverna oli täynnä paikallisia "parlamenttilaisia", joilla ei ollut muuta tekemistä kuin jutella jostakin. Parlamenttilaiset ovat kaikki miehiä. Kapeasta kohdasta eivät linja-autotkaan pääse kulkemaan.

Kremastin jälkeen on muutaman kilometrin päästä Paradisi. Oli kauhean kuuma ja juoksuun oli kulunut jo yli kaksi tuntia. Paradisi oli vasta puoliväli. Katselin lentokoneen tyylikästä laskeutumista kentälle ja kohta yksi kone nousi. Laskeutuva kone oli joku "Aigeian Airways" eli se taisi tulla jostakin Aigeian meren valtiosta läheltä. Maa voisi olla esimerkiksi Italia. Paradisissa olin jo aika kuumissani. Ostin kioskista makkarasämpylän ja litran vettä. Pää oli ihan kuuma.

Paluumatkalla Kremastin jälkeen tuli Lalyssos, josta ostin valkean lippalakin päähäni. Nyt olo helpottui vähän. Lalyssoksen valoristeyksen kohdalla on tavaratalo. Sen edessä on erikoinen paikka. Siinä on varjo ja tuuli tulee viileänä jostain. Se on siis vilvoittava paikka. Siinä on hikisen juoksijan hyvä vähän aikaa levähtää ja vilvoitella. Samalla hän voi katsella liikenteen vilinää.

Lalyssoksen jälkeen alkaa ahtaan liikenteen vaihe aina Ixian toiselle puolelle. Ixian kohdalla meri on aika tuulinen ja se onkin purjelautailupaikka. Lautailijoita ei kuitenkaan ole kovin paljoa ja he ovat aika taitamattomia. Ixian jälkeen alkaa pitkä uuvuttava noin viiden kilometrin etappi. Se on pitkä matka väsyneelle jo lähes neljä tuntia juosseelle juoksijalle. Tuuli on myötäinen, aurinko paistaa suoraan pään yläpuolelta eikä kulkijoita välillä juuri ole. Ainoat juoksijat ovat tulleet tällä osuudella vastaan aikaisin aamulla.

Isoja lokkeja siinä kohdalla näkyi. Lokki on muuten kokovalkoinen, mutta siipien kärjessä on leveä musta juova. Lieneekö kalalokki tai selkälokki? Lintu elää yhdyskuntana vuoren rinteellä. Siellä ne kököttävä satapäisenä porukkana ihan ylhäällä. Katselin myös "aikani kuluksi" tietä vuoren päälle. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, vaan tie mennee vuoren toiselta puolelta idästä.

Loppujen lopuksi olin perillä hotellilla neljän tunnin 15 minuutin juoksun jälkeen. Lopputaipaleella on mukava katsella rannan suojassa kulkevalta tieltä merta ja kallioluolia. Yksi luola on niin suuri kuin "Karhunpesäkivi" Ivalon ja Inarin välillä. Luolan perukoilla on tavaraa, joten joku lienee viettänyt siellä yötä. Lähempänä Rhodos Cityä rannalla olevien määrä kasvaa. Ihmetellä täytyy auringonpalvojia, jotka makaavat ja paahtavat itseään pystysuoraan ylhäältä paistavasta auringosta, jonka UV säteily on kymmenen tai sitäkin korkeampi. Erittäin punaisia olkapäitä voi nähdä rannalla.

Iltapäivällä kävin vielä Lalyssos Beachilla. Ostin sieltä Aloe Veraa ja söin yhdessä tavernassa. Beachin tie oli ihan tyhjä varmaan paahtavasta helteestä johtuen. 35 km/ 115 km

10.6. Keskiviikko (5. päivä)

Aamulla nousin kuudelta ja juoksemaan pääsin puoli kahdeksan aikaan normaalisti. Matkan alkuun olisi mennyt vähemmän aikaa, mutta aamuvenyttelyt ja selkä - vatsalihasliikkeet vievät ajasta lähes puoli tuntia. Jotenkin kuumuuteen on alkanut jo tottua. Lihakset ovat olleet päivä päivältä paremmassa kunnossa tuntikausien juoksemisesta huolimatta.

Tänään lähdin sitten juoksemaan saaren Välimeren puolelta eli itäpuolelta. Ellinrannalla tuuli mielestäni mukavasti, vaikka sitä sanotaankin tyyneksi puoleksi. Aamulla elimistö täynnä virtaa on mukava juosta rullaavasti ja kevyesti samalla katsellen ympärilleen ja kuunnellen mitä ääniä kuuluu. Lintuja siellä on yllättävän vähän. Peippo on yleinen ja varpunen. Vesilintuja siellä ei ole ollenkaan. Satama-alue vilisee pieniä kaloja pinnassa. Kalastajia, oikeammin onkijoita on rannoilla aika paljon. Onkijat ovat nimenomaan Välimeren puolella. Onkivapa on heittovapa ja koukku houkuttimineen heitetään aika kauas. Mitään saalista en kuitenkaan nähnyt. Luultavasti onkiminen oli miesten ajantappamista.

Vanhan kaupungin läpi mentyäni alkoi suurten laivojen satama. Siihen aikaan laivoja on lähdössä Turkkiin (Marmaris, Rymi), samoin Italiaan näkyi laiva lähtevän. Yksi Kreikkalainen sotalaivakin siellä. Laiva oli pieni ja sen varustuksena oli kaksi kanuunaa.

Vilkkaasta liikenteestä huolimatta juoksu sujui. En kääntynyt Koskinoun tienhaarasta, vaan jatkoin kohti Kalytheaa. Heti tienhaaran jälkeen tien vierellä oli eri kauppoja. Autovuokraamossa oli mainostaulu. Siinä tarjottiin uutta autoa vuokralle 25 eurolla full insurance ilman kilometrirajoitusta. Vuokrahinta oli huippuhalpa. Samoin skootterien päivävuokra oli 10 - 15 euroa. Tällä reissulla en aikonut vuokrata kumpaakaan vehjettä, vaan omistauduin juoksemiselle omalla korkean paikan leirilläni. Tienhaaran jälkeen matka jatkui yhä jylhemmissä maisemissa. Ennen Kalytheaa oli hotellialue, jonne johti tie. Hotellit ovat rannan tuntumassa, mutta rantatie menee noin 100 metriä korkeammalla.

Hotellien jälkeen Kalythea näkyykin jo rannassa. Se lienee jonkinlainen linnoitusalue. Polku johti jylhän metsän läpi alueelle. Varikset vartioivat pesäänsä ja tuntui, että ne olisivat jopa päällekäyviä, jos pesää lähestyisi liikaa. Katselin paikkaa ja kävin portilla. Samassa sinne tuli linja-autolla saksalainen turistiryhmä. Lipun hinta oli 3 euroa. Opas kysyi, että pääsisikö seurue ilmaiseksi, mutta lipunmyyjä vastasi, että sillä ehdolla, että jokainen laulaa. Saksalaiset maksoivat ja meni sisään.

Minä menin sen sijaan kanttiiniautoon ja ostin siitä hotdogin ja Fantan. Menin alhaalla olevan rannan yläpuolelle ja katselin sinne. Ei ainuttakaan ihmistä. Rannalla oli iso kyltti, että sinne meneminen ei maksa mitään. Luultavasti turisteja ei nykyään riitä enää joka paikkaan. Lama on purrut täälläkin. Varustelu on hieman ylimitoitettu nykyisiä turistivirtoja varten? Siinä katsellessani rantaan ilmestyi kissa kerjäämään ruokaa. Heitin sille nakkipalan ja kohta ilmestyi toinenkin kissa paikalle. Lopetin syöttämisen välittömästi, koska kohta olisin ollut kissalauman ympäröimä?

Lähdin juoksemaan takaisin hieman alamäkivoittoisella reitillä. Rhodoksen stadionilla oli vammaisten kisat stadionilla. Ne olivat EM kisat. Juoksin paahtavassa helteessä takaisin lähes satamaan asti ja käännyin vasemmalle. Siellä oli valtavasti väkeä, mutta hautausmaan vieressä olivat markkinat. Markkinapaikan pituus oli noin puoli kilometriä ja leveys reilut 100 metriä. Markkinoilla myytiin vaatteita, hedelmiä ja vihanneksia. En katsellut sen tarkemmin, vaan lähdin kohti yleisurheilustadionia. Ennen stadionia oli Rhodoksen hautausmaa. Se oli kaksiosainen. Ensin oli kristillinen puoli ja sitten muslimien puoli. Kreikkalainen aita erotti hautausmaat. Hautausmaa oli valtavan kokoinen. Ehkä ero suomalaisiin hautausmaihin on se, että ruumiit eivät maadu siellä, vaan ne muumioituvat. Arkku on muurattu maan pinnalle. Arkku työnnetään muurin sisään ja menoaukko muurataan sitten kiinni. Polttohautausta ei siellä luultavasti ole ollenkaan.

Stadionilla oli tosi kuuma. Yleisönä oli koululaisjoukko. He olivat kaikki varjossa. Aamupäivän kilpailut olivat tuolloin jo loppuneet ja vuorossa oli palkintojenjakoja. Ensiksi palkittiin sokeain 400 metrin juoksijat. Kaksoisvoiton ottivat portugalilaiset. Kolmanneksi tuli venäläinen juoksija. 1500 metrin juoksun kolmoisvoiton ottivat espanjalaiset. Stadion oli kuin kuuma pätsi. Paikka oli epäinhimillinen urheilupaikka mielestäni. Ainakin yhden suomalaisen urheilijan nimen näin tuloslistoilla. Hän oli heikkonäköisten sarjan kuulantyöntäjä. Hän pärjäsi kisoissa loistavasti.

Iltapäivällä istuin vanhassa kaupungissa kaljalla eräässä ravintolassa, jonne sisäänheittäjät olivat minut houkutelleet. Siinä kun pari tuntia istui katsellen ihmisten kulkemista ohitse, mieli oli raukea ja alkoi haluttaa päiväunille hotelliin. Illalla kävin syömässä Gyros platen. Se on loistavaa kreikkalaista ruokaa. Souvlaki, moussaka ja stifado ovat myös mielestäni loistavia kreikkalaisia ruokia. Kun tilaat ne tavernassa, joudut odottamaan tilauksen jälkeen aika kauan, sillä ruoka tehdään alusta loppuun tavernassa. Siellä ei käytetä mitään puolivalmisteita, kuten Suomen ravintoloissa. 25 km/140 km

11.6. Torstai

Illalla laitoin nukkumaan jo puoli kymmeneltä. Kymmeneltä puhelin soi ja herätti minut. No ei se mitään haitannut. Jatkoin uniani soiton jälkeen. Aamulla neljältä aloittivat työn viereisellä työmaalla. Viideltä tuli roska-auto kuten muinakin aamuina ja varikset aloittivat konserttinsa viiden jälkeen. "ilmastointia" piti pitää päällä, sillä muuten olisi ollut liian kuuma nukkua. Ainut peite sängyssä oli lakana ja sekin oli yleensä liian kuuma.

Viimeiset päivät halusin omistaa parhaille reiteilleni tälle viikolle. Akropoliin valloitus pyhiinvaelluksineen oli toinen kohde ja toinen oli Koskinoun kylä. Edellisen reitin puoli on Aigeian meren puoli ja jälkimmäisen on Välimeren puoli.

Aamulla mittarissa oli 24 astetta ja sehän merkitsi yli 30 asteen hellettä palatessa. Itäpuolen juoksu sujui totutuissa merkeissä ja nyt osasin lähteä liikennevaloistakin oikeaa tietä vasemmalle. Koulu oli edelleen kiinni, joten olikohan Kreikassa alkanut koulujen kesäloma aikaisemmin kuin ennen. Aikaisemmilla reissuilla tämän koulun oppilaiden meteli oli kuulunut kilometrien päähän.

Lalyssoksen Akropoliin juurelle saapuessani juoksi mies oikealta soratietä pitkin vastaani. Ajattelin juosta samaa tietä. Arvelin pääseväni kukkulan laelle tätä tietäkin pitkin. Pari kilometriä juostuani huomasin erehtyneeni. Tie lähti menemään kohti merta ja loitommaksi Akropoliista. Palasin takaisin lähtöpaikkaan asfaltille ja lähdin kiipeämään kukkulalle johtavaa serpentiinitietä.

Kukkulan laella oli ainoastaan yksi linja-auto ja muutamia pikkuautoja. Olin tullut siis aikaisemmin kuin edellisellä kerralla. Nyt suoritin oikean pyhiinvaellukseni. Kuparipiirroksia on telineellä kasvojen korkeudella 15 kappaletta.


Sen jälkeen kävin vuoren huipulla olevassa kappelissa ja kävelin portaat ylös kukkulan huipulle. Tällä kertaa tasanteella oli vain saksalainen pariskunta, joten sai olla melko rauhassa katselemassa maisemia. Tuolle paikalle kannattaa ehdottomasti ottaa kiikarit, mutta juoksevalle ihmiselle sellaisen kapineen kantaminen ei ole helppoa.

Takaisin hotellille juoksin eri reittiä. Tie oli asfaltoitu ja kapea. Maisemat olivat kuitenkin kreikkalaisia ja talot hieman "kartanomaisia". Täällä asui luultavasti rikkaita kreikkalaisia. Tämän matkan aikana juomaa kului kolme litraa. Aikaa lenkkiin kului neljä tuntia 40 minuuttia.

Illalla ostelin tarvittavat tuliaiset ja kävin syömässä. 30 km/ 170 km

12.6. Perjantai

Aamulla heräsin tuttuun tohinaan. Työmiehet aloittivat työn kello neljä ja roska-auto kolisteli viiden aikaan. Varisten konsertti alkoi samaan aikaan roska-auton kanssa. Aamulla lähdin ennen puoli kahdeksaa Ellinrantaan juoksemaan kohti Koskinouta. Tuttuja maisemia oli mukava juosta ilman suunnan hakemista. Kaikki oli jo liiankin tuttua. Rhodos Cityyn ei kannata lähteä juoksemaan kuin kerran. Reitit tulevat turhan tutuiksi nopeasti. Saaren keskiosissa olevat paikat vaativat jo yli 50 kilometrin päivälenkkiä. Toinen mahdollisuus on ajaa linja-autolla tarpeeksi kauas ja tehdä sitten lenkkinsä siellä. Olen odottanut siellä linja-autoa joskus turhankin kauan. Se ei taas ole mukavaa. Aikataulujen kanssa on vähän niin ja näin.

Juoksin Koskinoun kylään. Tsekkasin kylän hautausmaan ja ostin keskustan kioskista 1,5 litraa vettä. Otin kylmäkaapista veden ja vein sen tiskille. Myyjä sanoi, että haluanko todella kylmää vettä. Vastasin myöntävästi ja hän pyysi erästä paikkakuntalaista ottamaan pakasteesta minulle vastaavan kokoisen pullon vettä. Se oli todella kylmää. Aluksi pullosta ei tullut mitään, mutta kun työnsin peukalolla pullon suulla olevan jään syrjään johan sieltä tuli kylmää vettä. Sehän oli ihanaa! Jatkoin kylän raitilla eteenpäin. Valtavan suuri ja hieno perhonen liihotteli pensaasta. Jäin ihailemaan sitä. Se oli harmaa ja koko perhosen vartalon yli meni mustia raitoja. Tuntosarvet olivat pitkät ja kaarevat. Mikähän perhonen se oikein oli?

Mainosten jakaja tuli vastaan. Hän jakoi kreikankielisiä Lidlin mainoksia. Paha ongelma jakajalla oli se, että taloissa ei ollut postilaatikoita ja pihat olivat aidallisia ja portti oli aina kiinni. Hän työnsi mainoksen aidan rakoon. Kauempana kylästä oli iso sairaala. Sen nimi taisi olla Euromedico. Sairaalan jälkeen tuli koulu. Olin yrittänyt mennä ennen sairaalaa yhtä sivutietä pitkin Kalitheaan, mutta talon portilla ollut irrallaan oleva koira oli sen verran vihainen, että näin parhaaksi palata takaisin isommalle tielle. Minulla on hieman huonoja kokemuksia koirista täällä aikaisemmilta matkoiltani.

Koulun portilla minua katseltiin hieman "kulmien alta". Minullahan on vyölaukku etupuolella ja puolen litran juomapullo vöineen takana, aurinkolasit päässä ja lippalakki suhteellisen silmillä estämässä häikäisyä. Olisinko ollut vähän terroristin näköinen? Juoksin siis koulun ohi pysähtymättä, vaikka olisinkin halunnut haastatella jotakin kollegaa paikalla.

Koulun jälkeen tuli eteen saaren päätie. Sinne meneminen olisi ollut "itsemurhaa", joten palasin takaisin tuttua reittiä. Paluumatkalla kävin vielä vammaisten EM kisoissa ja lähdin sitten kaupungin keskustan läpi hotellille. Keskusta oli tukkoinen paikka. Missään nimessä sen kautta ei kannata mennä juoksemaan saati pyöräilemään. Pitää pysyä ihan rannan tuntumassa. Silloin liikkuminen onnistuu paremmin. Tälläkin reissulla juomaa kului kolme litraa. Mitään "pissapaikkoja" ei tarvinnut hakea kertaakaan. 27 km /197 km

13.6. lauantai

Viimeisenä päivänä huoneen luovutus oli kello kymmeneltä. Sehän merkitsi minulle aamuvirkulle lenkkipäivää. Puoli kahdeksalta olin jälleen "tien päällä". Ensiksi etsin pankkiautomaatin. Se löytyi pankkirakennuksesta hallintorakennusten keskeltä. Ellinrannan satamasta juoksin sitten tuulisella rannalla kuumuudessa leipomolle saakka. Leipomo on keskellä rantatietä. Se on mukava ohittaa, kun siitä tulee niin hyvä tuoksu. Sen jälkeen palasin hotellille. olin huoneessani puoli yhdeksän jälkeen. Loppupakkaaminen ja suihkussa käyminen ym. lopputoimet sujuivat kiireettä. Ennen lähtöä kävin vielä aamiaisella alhaalla olevassa Tavernassa. Olin sopinut sen tavernan isännän kanssa jo edellisenä iltana, jolloin söin siellä oikein kreikkalaisen aterian. Kyllä arvaattekin, että syöminen meikäläiselle "maantiedromedaarille" on iso nautinto monituntisten päivälenkkien jälkeen.

Linja-auto saapui ajallaan tukkien taaskin tien. Takanamme odotteleva linja-auton naiskuski hermostui seuraavan hotellin edessä ja tuli reuhaamaan kuskillemme tien tukkimisesta. Hänen aikataulunsa meni sekaisin odottelun takia. Lentoasemalla oli "kaksinkertainen" turvatarkastus. Matkalaukkukin piti itse viedä lipputiskin ja punnituksen jälkeen läpivalaisuun. Sitten sai mennä omaan turvatarkastukseen. Ylipainosta sakotettiin 7 euroa kilolta. Matkalaukun paino saa olla 20 kiloa hengeltä. Itselläni laukku painoi 18 kiloa, koska mitään nestemäistä en tuonut mukanani.

Kokkolan kentältä rautatieasemalle matka sujui ongelmitta taksilla ja linja-autolla. Linja-auton kuskin kanssa juttelin matkan ajan. Sanoin olevani kollega. Keskustelimme nykyajasta ja maailman asioista.

Oulun asemalla Riitta oli vastassa ja kotona olimme siinä vähän yli kymmenen. 10 km/207 km

(Matti Teirikko)



Edellinen juttuSeuraava juttu